Antaa sataa vaan

Pah - kaikki lumi katosi.

On satanut vettä ja lämpötila on +7C. Yäk. Ja vielä juuri, kun noille hevosille sai talvikengät ja ne tilsakumit alle. Minusta olisi ollut mukavampaa, jos lumi olisi kestänyt maassa ja talvi olisi oikeasti tullut. Siitäkin huolimatta, että joutuu käyttämään niitä inhottavia sukkia ja lämpimämpiä vaatteita muutenkin, niin on mukavampaa, kun on oikea talvi.

Mutta turha tuota on harmitella. Isäni sanoi aina: "Jos sataa, antaa sataa vaan". Hän tarkoitti sillä sitä, että turha rutista asioita, joille ei mitään mahda. Ihan koko elämäänsä hänkään ei jaksanut optimistina eleillä, mutta parhaina päivinään isä oli ihana. Hän opetti juuri tuollaisia totuuksia melkoisen liudan ja opetti muutenkin, että kannattaa tarttua sellaisiin epäkohtiin ja asioihin, joihin pystyy vaikuttamaan.

Kun hän ei pitänyt niistä oppikirjoista, joilla opetti matematiikkaa kauppaoppilatoksessa, hän kirjoitti itse uudet. Hän kaiketi tienasikin niillä melko mukavasti, vaikka sitten vastaavasti kaikki loma-ajat menivät niiden parissa. Mutta ei isä valittanut.

Ruikuttaminen ja nariseminen on minusta lasten puuhaa. Minua suututtaa aina aivan suunnattomasti, jos aikuiset ihmiset kitisevät ja narisevat olosuhteita. Toki sitä saa sanoa, että on inhottavaa, kun sataa tai on kylmää, kun tuulee. Mutta se, että sillä pilaa päivänsä ja etenkin toisten ihmisten päivän, on minusta ällöttävää.

Ja siksi tästä siirrynkin ensin tekemään aamiaista ukkokullalle ja sitten ulos sateeseen rämpimään. Tarkoituksena on taistella turvepaalien ja rehusäkin kanssa tässä aamupäivällä. Laitan hevosille lisää kuiviketta pihattoon, että niiden on mukava siellä makoilla, kun kaikkialla muualla on märkää ja kylmää.

Iltapäivällä lähdemmekin sitten hautajaisiin toivottamaan kevyet mullat serkkutytölle. Minusta hautajaispäivinä jotenkin kuuluukin asiaan sade. Sillä tavalla taivaskin itkee yhdessä omaisten kanssa.

---

Huomasitteko, keksin sittenkin jotain positiivista sateestakin? Joskus yllätän itsenikin....