Talvi - kevät - kesä - ja nyt on yhtäkkiä jo syksy

Talvella tuntui kuin olisin ollut talviunilla muutaman kuukauden.  Tosin olen joka päivä noussut ylös, puuhaillut joka päivä jotakin, nauttinut tai en nauttinut elämästä, mutta ehkäpä sellainen "elämän hehku" on puuttunut jollain tavalla tästä alkuvuodesta.

Viikottaisiin kivoihin juttuihin on kuulunut säännöllisesti maanantain improteatteri Pusulassa.  Siellä on ollut aina mukavaa, ryhmä on jotenkin hitsautunut yhteen ja uskallamme olla luontevia ja luovia yhdessä. Homma huipentui ryhmämme ensimmäisenn julkiseen esitykseen Pusulan Krouvissa.  Ei tainnut olla yhtään tyhjää istumapaikkaa tuossa pikkubaarissa ja kaikki vaikuttivat viihtyvän ja nauravan. Maailmankiertuetta odottaessa!

Toinen viikottainen juttu on keramiikka Källhagenin koululla tiistaisin. Savesta on löytynyt melkein joka kerta jotain kivaa ja saven käsittely ja hahmottelu on myös terapeuttista, kuten on improkin.

Vasemmalla pöllö, joka muuttaa Halkjärven hirren päälle. 
Muut enepi tai vähempi sellaisia "pikateoksia" tunnin lopuksi.

Savikurssillakin on mukavaa porukkaa ja saven käsittelyn aikana on mukava rupatella kaikenlaista maan ja taivaan väliltä.  Välillä ihan kevyttä nauruksi asti ja välillä raskaampiakin juttuja.  Opettaja on myöskin varsin pätevä ja mukava.  Ilmoittauduin tänä vuonna kahteen peräkkäiseen ryhmään eli 15-17:30 ja 18-20:30. Saapahan läträtä saven kanssa tarpeekseen samoilla kilometrikuluilla.

Kolmas viikottainen juttu, yleensä kolme kertaa viikossa, on ollut Hnökrin koulutus- ja ratsastussessiot yhdessä Sariannan kanssa.  Enpä usko, että olisi tullut edes niinkääm monta kertaa lähdettyä ilman tätä vapaaehtoista pakkoa, kun kalenteriin on merkitty Sariannan tulo.

Hnökri on tullut tasapainoisemmaksi ja luotettavammaksi ratsuksi talven myötä ja nyt olen jo useamman kerran sillä itsekin uskaltautunut tien päälle.  Se tuntuu päivä päivältä enenmmän "omalta". Sariannan apu tässä projektissa on ollut vertaansa vailla.  Samalla saimme keväällä ja kesäksi kuntoutettua Isíngin könköstä kipeästä hevosesta oikein päin liikkuvaksi, hyväntuuliseksi ratsuksi.

Välillä otettiin koko jengi irtojuoksemaan kentälle.  Siitä nautti eniten Hnökri, joka
pukitti ja keuli ja piehtaroi lapsen lailla joka kerta.

Muuten talvi on kulunut kirjoja lukiessa, somessa roikkuessa ja arkisissa askareissa.  Ukkokulta on ollut viikottain mökillä saunomassa, minä en ole ollut mukana joka kerta, mutta aika usein.

Jotenkin talvi tosiaan meni vähän kuin puolivaloilla, ilman isoja innostuksia mistään.  Valon lisääntyessä sitä toki aina virkistyy.

Sitten yhtäkkiä, vappuna, kesä ja helle hyökkäsi kimppuun. Lapin muuttolinnut Maija ja Hannu solahtivat mukaan elämäämme taas ihan helposti.  Maija autteli kovasti minua tällä kotona, saimme vaatehuoneen raivattua, mikä oli hienoa. Olen sitä jo monta vuotta suunnitellut, mutta nyt sai kaikki vanha ja liian pieni ja turha väistyä. Muutenkin meillä oli lähes päivittäin pieniä, mukavia yhdessäolon hetkiä.  Loppukesästä he innostuivat palapeleihin ja  se, jos mikä, on aika koukuttavaa.

Kesä oli järjettömän kuuma ja kuiva. Vappuna satoi ja sitten seuraavan kerran satoi vasta juhannuksena silloinkaan ei paljon. Minusta hellepäiviä oli liikaa, en tykkää kylpeä hiessä koko ajan.  Ratsastus jäi ihan kokonaan tauolle osaltani sekä helteen, että Sariannan kesäloman vuoksi.

Kasvihuone vaikutti ensin siltä, ettei tule kurkkuja ollenkaan, mutta kun kysyin neuvoa viisaammalta ja kolminkertaistin kastelun, niin alkoi kurkkujakin ilmestyä.  Tomaatteja tuli hirmuisen paljon ja ne olivan ihanan makuisia.  En tiedä, kumpi on kesäisempi maku, mansikka vai itse kasvatettu tomaatti.

Makoisia ovat. Kiva, kun niitä kypsyy tasaiseti päivittäin koko satokaude,

Espanjalaisetkin - ukkokullan sisko miehineen - tulivat Suomeen 7:ksi viikoksi.  He viihtyivät pääosin vain mökillään, sellaisia sanotaan varmaan mökkihöperöiksi.  Kävimme kuitenkin melko usein siellä rupattelemassa, jotta he eivät aivan luutuisi paikalleen.  Aikanaan oli mukavaa, kun teimme joitain lyhyitä koti- ja ulkomaanmatkojakin heidän kanssaan, mutta nyt he eivät oikein malta minnekään lähteä.  Suotakoon jokaiselle kuitenkin oma tapansa nauttia elämästään.

Me teimme pari pientä ulkomaanmatkaa: heinäkuussa ystäväpariskunnan - Ailan ja Eeron - kanssa Pärnuun ja elokuussa olimme mulana Virolaisen sukuseuran ja Yläsommeen nuorisoseuran yhteisellä matkalla Viipuriin. Venäjän matkalla oli myös sama ystäväpariskunta matkassa mukana. 

Pärnu oli mukava, puhdas ja idyllinen kaupunki. Hiekkaranta oli vähän kuin Yyterissä, olisi pitänyt olla ainakin päivä kauemmmin, niin olisi ehtinyt mereenkin uimaan.  Missään en ole saanut niin hyvää ruokaa kuin Pärnussa,  aivan loistavaa.

Kauniita puistokujia riitti enemmänkin

Hiekkarantaa riitti - myös nudisteille olisi ollut oma paikka.

Näitä pesi maatalojen pihojen läheisyydessä,
Olisipa kiva, kun kotonakin elelisi pariskunta kattohaikaroita.

Venäjällä käytiin parina päivänä vanhoissa kotikylissä ja yhtenä Konevitsan luostarissa.  Konevitsa oli upea (vaikka en sitä laitetta nähnytkään, hehheh) ja sitä kunnostettiin isolla porukalla.

Yläsommeen kylänraitilla - etsinenvät kivijalkoja

Lähikauppa - tarjonta ja hinnat erinomaiset

Pieni pala Konevitsan luostarin kirkkoa

Illalla nautimme skumppaa ystävämme Ailan 70-vuotisjuhlien kunniaksi -
hienot oli maisemat kattoterassin ravintolasta.

Elokuun alussa pääsimme myös nauttimaan häätunnelmista, kun Maijan paras ystävä Annu vihittiin Juhon kanssa.  Juhlat olivat mukavat, leppoisat ja lämminhenkiset. Ihanaa, että pääsimme mukaan joukkoon.

Syksyn tullen saimme ensin heittää jäähyväiset espanjalaisille, sitten lähtivät Maija ja Hannu kohti Levin kotia.  Molempia onneksi varmaan vielä näemme.

Kipeimmät jäähyväiset jätimme viime perjantaina, kun Isíngille piti tehdä eutanasia.  Kaviokuume uusiutui taas varsin kivuliaana, joten muuta ei ollut enää tehtävissä.  Tämä tosin ansaitsee vielä oman juttunsa tähän blogiin, joten palaan tähän jonain muuna päivänä.

--

Talvea odotellessa.

Ruohot, kasvit lakastuu,
syksy ilma pakastuu.
Puut ja pensaat varjää ruska,
luonnon valtaa lähdön tuska.
Tuuli lehdet puusta ajaa
muuttolinnut muuttaa majaa.
– Jukka Parkkinen –