Viidenviikon villitys

Pennut ovat viisiviikkoisia - liikkuminen alkaa olla aika vakaata ja juokseminen, painiminen ja rähinä onnistuu hyvin.  Kiinteää ruokaa syödään nelisen kertaa päivässä, mutta vielä maistuu äidinmaitokin.  Nämä karvapallot ovat kyllä uskomattoman suloisessa vaiheessa.  Hurjasti mennään ja sitten yhtäkkiä talo on hiljainen ja siellä täällä on pieniä uniaan vikiseviä pehmopalloja.

Ykkönen unilla

Toissayönä oli lähes täysikuu ja kuu valaisi taloa.  Laitoin pennut nukkumaan pyykkitupaan 30 cm korkean aidan taakse.  Heräsin kolme kertaa yöllä siihen, kun kakkonen vikisi ja pomppi sänkyni vieressä.  Sieltä se oli tepastellut kuunvalossa hakemaan leikkiseuraa.  Aamulla sitten sängyn vieressä pomppivat kakkonen ja poikapentu.  Ykkönen kiljui pyykkitupayksiössään yksinäisyyttään.  Ehkä sitä oli käytetty astinlautana ja siksi se oli jäänyt aidan taa.  Tosin näin käy aina, joten voi olla, ettei sillä vaan ole aitomistekniikka hallussa.  Nyt ne ovat päivän sitten tepsutelleet taas täällä tuvassa.  (Kävin ostamassa lisää matonpesuvaahtoa päivällä, sen aikaa saivat olla yksiössään yhdessä Disan kanssa.)  Tosin kolme viidestä pisu- tai kakkakerrasta menee jo paperille tai ainakin etujalat ovat paperilla.

Kleppa on omaksunut kiukkuisen vanhapiikatädin roolin ja murisee pennuille kovasti, mutta vaikuttaa sitä, että lähinnä muodon vuoksi.  Kun pentu sitten murinasta huolimatta tulee lähelle, sitä nuollaan.  Mitäpäs Kleppa muuta, valtakunnannuolija kun on?

Kopallinen mussukoita, kerääminen helppoa, mutta eivät pysy korissa.

Kuvittelin muuten, että pentujen olisi jotenkin vaikea oppia syömään kiinteää ruokaa, mutta pöh.  Heti oppivat ja yllä olevan videon lailla katoavat nappulat kitusiin.

Yllä olevasta puolestaan näkee, että pennut jo juoksevat.  Video on muutaman päivän vanha, nyt ne jo juoksevat kovempaa.

Ystäväni Satu kävi kyläilemässä ja hänen mielestään nämä islantilaispennut ovat kiltimpiä ja rauhallisempia kuin ne x-rotuiset islannintuonninpennut, joita hän on kasvattanut.  Näin voi ollakin, tämä on melko mukava rotu siinä suhteessa, eivät kuumu eivätkä rettelöi.  Tosin Disahan kieltää lasten leikin heti, jos murina menee kovaksi. 

Äkkiä tämä aika menee, 3 viikon kuluttua nämä pallerot jo muuttavat uusiin koteihinsa.  Poika ja toinen tyttö menevät molemmat suureksi ilokseni paikkaan, missä on hevosia (jopa issikoitakin on molemmissa paikoissa) ja joku kotona niiden kanssa käytännössä aina eli pääsevät työkoiriksi.  Toinen tyttö muuttaa Sammattiin ja silläkin on sentään seuranaan koirakavereita sillä aikaa kun kotiväki on töissä.  Luulisin, että jokaiselle löytyi hyvä koti. 

Varmaan tätä aikaa tule ikävä, mutta toisaalta on tosiaan hienoa, että näitä ihania koiria menee maailmallekin.