Elvis has left the building

Toissakesänä kaksi kanaa halusi itsepintaisesti hautoa ja jätinkin lopulta niiden alle 4 munaa.

Yhteishuoltajuus vai muuten vaan kommuuni suunnitteilla?

Vain 4, koska kanalassa ei varsinaisesti ollut hirveästi tilaa lisäkanoille, mutta tokihan muutama mahtuisi.  Kanarouvat hautoivat sulassa sovussa samaa pesää ja lopputulemana oli 2 pikkuista tipua, toinen tummemoi ja toinen vaaleampi.  Ensimmäinen kuoriutui Ellin päivänä 11.7.15 ja tietenkin toivoin siitä Elliä, mutta siitäpä tulikin ihan isänsä näköinen komea kukko, jonka nimeksi annoin Elvis.  Toinen tipuista oli sitte loppujen lopuksi kana, joten 50/50 kaikki hyvin.

Tässä pikku Elvis äitinsä kera päivä ikäisenä.

Odotusteni vastaisesti Elvis tuli hyvin toimeen isänsä Sylvesterin kanssa.  Se kiekuikin salaa seiää päin ensin alkuun ja kun se halusi polkaista jotakuta kanaa, se teki se aina Sylvesterin selän tai nurkan takana, viisas poika.

Tässä Elvis vasemmalla ja Sylvester oikealla kanaparvensa kanssa,

Sopu jatkuikin ihan viime viikkoihin asti ja sitte onnekas sattuma puuttuikin peliin ihan samaan aikaan, kun Elvis ja Sylvesteri ottivat ensimmäise (ja viimeisen) kerran yhteen.  Meillä kävi koiranpennun katsoja Pirjo, joka saa omakseen Marbjörnin ja hän mainitsi juuri saanensa parven tyrnävänkanoja ja kaipaavansa kukkoa.  Minä kerroin, että minulla on ylimääräinen kukko, mutta en raskisi siitä luopua, kun tulevat niin hyvin toimeen.

Vaan seuraavalla viikolla kukot olivatkin verissäheltoin, kun menin munia hakemaan.  Varmaan Elvis oli saanut etiäisen omasta parvesta ja näinollen ryhtyi rettelöimään, jotta saisi lopultakin oman kodin eikä tarvitsisi aina olla peräkammarin poikana. Sunnuntaina kukkopoika pääsi uuteen kotiin ja tarina sai onnellisen lopun.

Ja niin prinssi sai prinsessansa ja saa olla ylimmällä orrella lempivaimojensa kanssa.