Johan pomppas!

Parisen viikkoa sitten sunnuntaina kyllästyin pälvikaljuiseen ja ohenevaan hiuksistooni, se olisi kaivannut jokatapauksessa parturia, kun oli niin ylikasvanut ja kauhean näköinen.  Menin kuitenkin naapuriin, jossa Mikko ajeli minut kaljuksi.  Vieläkin hypähdän sisäisestä kauhusta, kun näen itseni peilistä: "Kuka kumma tuo on?!"

Eilen sain neljännen solumyrkkytiputuksen, siinä annetaan kolmea eri myrkkyä.  Kolmas puteli on aivan oranssin väristä ja se värjää noin vuorokaudeksi virtsan samanväriseksi.  Nyt pomppaan siis aina pytyltäkin noustessani: "Apua! Miksi näin?"

Ei siis puutu jännitystä minun elämästäni.  Jännitystä on nyt viime aikoina aiheuttanut myös Isíng, joka Kiviojan tielle pyrkiessäni tekee kiivaan napakäännöksen ja ryntää laukalla Lehmijärven tien yli vastapäisen autiotalon pihaan pöllöilemaan.  Useimmiten saan sen toki pysähtymään ennen isompaa tietä, mutta kyllä sellainen nk. kylmä rinki on perseen alla, kun ei saakaan ja kuuntelee vain, että tuleeko tiellä autoja.  Siitä tulisi melkoinen mäiskäys, jos törmäisimme.

Tänään olen päättänyt taas yrittää ja mikäli noin taas tapahtuu, tulen alas selästä ja talutan sen otuksen haluamalleni reitille.  Arvelimme Sadun kanssa käytöksen johtuvan kiiman aiheuttamasta pölöpäisyydestä, joten olen nyt kolmena päivänä syöttänyt sille rauhottavaa yrttivalmistetta.  Toivottavasti se on jonkin verran auttanut.  Pitäkäähän peukkuja!

Päivät soljuvat yllättävän nopeast, vaikka tuntuukin, etten saa oikein mitään aikaiseksi.  Syöpähoidot ovat kuitenkin jo yli puolenvälin ja se tuntuu mukavalta.  Ennen niiden alkua tuntui, että kestää kovin kauan ennekuin ne ovat ohi.

Kevät on tullut kohisten, eilen puhkesi useimpiin koivuihin hiirenkorvat, nurmikoita voi jo leikata ja heinäpellon heinät kasvavat ihan silmissä.  Silmät melkein räjähtävät siitä vihreydestä ja valosta, kun menee ulos.  Kyllä, kyllä kevät on ihanaa aikaa!

Sinivuokkojen seuraksi pihallemme ovat tupsahtaneet valkovuokotkin.
Niitä on ihan merenä alapihallamme.

Sillä pienten asioiden aamun kasteessa sydän löytää päivänkoittonsa ja virkistyy. 
- Kahlil Gibran -

 Ja ensi yönä saapuu useasti ikävöimanii tytär Lapista tervehtimään. En olekaan häntä nähnyt kuin syyskuussa.  Matkassa on myös poikaystävä Hannu, jonka tapaamista myös kovasti odotan.