Kesä kaikilla, onni yksillä

Suomen kesä on lyhyt, mutta vähäluminen, sanotaan.  Tänä vuonna kesä on ollut melko viileä, hellelukemiin ei olla vielä päästy, mutta ei se estä nauttimasta kesästä.  Tässä muutamia kesäkuvia tältä vuodelta.

Yksi ilon aihe minulle on se, että Isíng on jälleen ratsastuskuntoinen.  Kaviokuumeilu näkyy enää etujalkojen jäykkyytenä, joka häipyy reippaiden lenkkien ja taivuttelun myötä päivä päivältä.  Tosin viime aikoina en ole tarpeeksi ehtinyt ystävääni liikutella.

Tässä ihailemme jälleen maisemiin saapuneita kesäpässejä.

Heinäpelto kasvaa kohinalla, koirat nauttivat sekä heinän syömisestä että sen seassa kirmailusta.

Hauskan värinen hämppis pongattiin Halkjärveltä

Yksi lauantai vietettiin Suomenlinnassa, hiukan tuli ikävä merta ja purjehdusta.
Meren suolainen tuoksu tuo niin paljon muistoja mieleen lapsuuden kesistä,
ettei sitä osaa edes sanoin kuvata.

Voikukat muuttuvat pieniksi laskuvarjohyppääjiksi.

Tässä Pink Panda -koristemansikka, jonka sain isältäni 2000-luvin alussa.

Ja heinä kasvaa edelleen...

Piiloleikki: "Missä Wilma" - Kleppa ei vielä tiedä, Disa on jo matkalla kohteeseen.

Riippukeinun rauhaa.

Minäkin uskaltauduin tikapuita pitkin Halkjärven mökin parvekkeelle. Kivat on järvinäkymät.

Juhannusruusu ei ehtinyt kukkaan juhannukseksi.

Juhannusaaton auringnlasku Hiidenveden rannassa

Kylän yhteinen juhannuskokko oli taasen hieno ja kuuma

Onni yksillä!

(Näitä kuvia otettiin kokolla runsaanlaisesti useista pareista, tämä oli onnistunein otos ja pari.)

Pelto oli kauniin utuinen, kun juhannusaattona puolenyön aikaan tultiin kotiin rannasta.

Keskikesän juhla on vietetty, huomenna on kesäpäivänseisaus ja sitten alamme liukua kohti syksyä.  Toivotaan, että loppukesästä saadaan vielä lämpimiäkin kelejä.