Talviset tunnelmat

Nyt on täällä Uudellamaallakin, eteläisessä Suomessa, kunnon talvikelit.  Tai sillä lailla kunnon talvikelit, että ei ole hirmuisia pakkasia.  Lämpömittari huitelee -2 ja +2 välillä ja on mukavat ulkoilusäät.  Lunta on tullut paljon ja maisemat ovat todella kauniit.  Nautin kovasti lumen tuomasta valosta pimeän ja märän syksyn jälkeen. 

Olin viime kuun lopulla viikon itsekseni koirien kanssa, kun ukkokulta vietti aikaansa Maijan luona Levillä.  Siellä oli joitakin hyviä laskettelupäiviä, mutta välillä satoi liikaa lunta tai oli liian tuulista.  Luultavasti heillä kuitenkin oli mukavaa yhdessä.  Minulla on aika kova ikävä tyttöstä, nyt on tasan kaksi kuukautta siitä, kun olemme viimeksi nähneet. Kuukausi vielä, niin minäkin pääsen sinne Lappiin visiittiin.

Yksinoloviikkoni meni ihan hujahtamalla, olihan minulla tosin seuraakin, kerran pääsin leffaan ja pari kertaa sain ajella Suvia Helsinkiin hammasleikkaukseen ja piipahdin jopa tekemässä konttorityöpäivänkin. Minusta yksin on mukava puuhailla ja olla.  Tosin ilman koiria olisin ihan hukassa.  On mukava tunne, kun nukkumaan käydessä Marilyn kiepsahtaa polvitaipeisiin lämmittämään.  Turvallista ja lämmintä nukkua yhdessä.

Tämä kuva on otettu 1.2.2015 kotitien varrelta
Kuuran peittämät puut ovat niin herkän kauniita.

Samalta kävelyreissulta, lunta lepän oksilla

 Isíng on taas oireillut jalkojaan, se vaikutti kaviokuumeiselta ja sai akupunktiohoitoa, kraniosakraalia ja kipulääkettä vaivoihinsa.  Kun kengittäjä sitten kävi, niin hän ei havainnut kavioissa muuta ongelmaa kuin liian kireät kengät.  Laitettiin kuitenkin tytölle varmuuden vuoksi idioottikengät jalkaan (siis kaikki kengät takaperin jalkoihin), jotta kannoille olisi riittävästi tukea ja kavion kasvaessa painetta ei tulisi kärjille.  Harmillista, että se kipuilee, vaikka kengitysväli on pyritty pitämään hyvin lyhyenä.

Kun en ole voinut ratsastaa Isíngillä, niin olen taas opetellut ratsastamaan Vissalla.  Se on todella mukava ratsu, mutta vähäisen käyttönsä vuoksi se on taas löytänyt menneisyyden haamut ja on hurjan levoton ja peloissaan selkäännousutilanteissa.  Olen mennyt sieltä, mistä aita on matalin ja mennyt selkään siten, että typykkä syö prixiä vadista.  Se eliminoi mukavasti pystyynhyppimiset.  Kun selkään pääsee, on hevonen kuin ihmisen mieli.  Pitää ratsastella sillä enemmän, nyt olemme taas löytäneet yhteisen sävelen ja askellajit tulevat mukavasti vain painoa siirtämällä. Mukavaa, että vanhakin hevonen selvästi nauttii liikkumisesta ja lähtee laukalle ihan iloissaan, kun siirrän painon eteen.  Onhan Vissa jo 25-vuotias, mutta se ei kyllä yhtään tunnu vanhalta.

Lumi on painavaa ja oksat tekevät joka paikkaan koristeellisä portteja.

Tämä kuva on napattu 3.2.2015 meidän kaukoladolta
- puut ovat edelleen niiiiiiin kauniita lumipeittonsa alla.

Tällä viikolla pilkisteli täysikuukin.
Tässä räpsy, jossa auto ajelee kylätiellämme kotiin kuun valossa.

Olen alkanut tottua näihin osa-aikaisiin viikkoihin liiankin hyvin.  Nyt olen tehnyt kolmipäiväistä viikkoa ja olen 2 päivää viikosta lomautettuna.  On mukavasti aikaa ratsastella, tehdä lenkkejä koirien kanssa ja jopa siivoillakin.  Ukkokullan poissaollessa siivosin melkein kaikki kaapit. Palkitsevaa hommaa, nyt on taas tilaa laittaa tavaroita paikalleen ja mukava avata kaapit, kun mitään ei tipu päähän.

Vasemmalla ennen ja oikealla nyt. Paljon tilaa lyhyessä ajassa!

Tänäänkin kävin pyörähtämässä Vissan kanssa pienen maastolenkin.  Se on kyllä hyvää mielen terapiaa, kun liikkuu kauniissa maisemassa mukavan otuksen selässä.  Tein vielä peltolenkin koirien kanssa, kun ukkokulta aurasi meille taas pellolle reitin kulkea eikä tarvitse umpihangssa rämpiä.

Lumen ihmemaa, jota en jaksa olla ihastelematta.

Terapiasta puheen ollen, olen aloittanut tänä vuonna uuden harrastuksen. Käyn kerran viikossa Kirkkonummella, Kylmälässä keramiikkapajassa tekemässä savitöitä.  Tekeleeni eivät varmaan ole mestariteoksia, mutta nautin kovasti tekemisestä ja ideoimisesta.

Tässä ekat valmiit työni: pupu, pöllö, kukkanen (kynttilälyhty) ja kukan alla on dreijaamani kuppi.

Noita kukkas-kynttlälyhtyjä olen tehnyt erilaisia, niistä tulee pieni kukkatarha Halkjärven tuvan seinälle, kunhan tupa valmistuu.
 

Olen tyytyväinen pupun ilmeeseen, tässä pupu juuri muotoiltuna.

Huomenna menen rakutyökurssille.  Pää on täynnä ideoita, mutta en yhtään tiedä, saanko niistä mitään toteutettua sellaisian, kuin nyt ajattelen.  Uskon kuitenkin, että päivästä tulee mukava.

Ihanaa, kun päivät valostuvat!  Silti en ihan vielä odota kevättä.  Talvi on hyvä just nyt.