Ihanaa syksyä!

Syksy on ollut kaunis - säät ihanat ja on ollut mukava puuhailla kaikenlaista pientä.  Minulla on ollut oikeastaan koko kesän ja syksyn sellainen levollinen, kiireetön olo.  Yleensä olen suunnitellut vapaapäiviini jotain tekemistä.  Aina en olekaan tehnyt, mitä olen aikonut, mutta en ole ottanut siitä suurempia paineita.

Tärkeimmät asiat eli eläinten ruuat ja vedet on tietenkin joka päivä hoidettu, mutta se ei ole lainkaan aikaavievää tai raskasta.  Mukavaa, että kaikki ovat olleet nyt terveitä eikä mitään suurempia ongelmia ole ollut.

Tässä kanoille juhlapöytä: ruohonleikkuusilppua ja mausteeksi pihlajanmarjoja

Liisa ja Fernando, espanjalaismuuttolintumme, ovat viihtyneet Suomessa tänä vuonna ertyisen pitkään, parisen kuukautta.  Pääosin he eivät poistuneet mökiltään kuin kauppaan ja mummoa katsomaan terveyskeskukseen, mutta Maija-tyttösen synttäreiden kunniaksi kävimme sentään Turussa iltapizzalla Denniksessä ja tarkastamassa Maijan soma pikku koti Port Arthurissa.

Maikin kotiportailla, huomaan neidon kaunis poseeraus.

Nämä puurivitalojenareiden pihat ovat idyllisiä.

Samoihin aikoihin, kun kurjet alkoivat kokoontua haikeasti toitotellen auroiksi , pakkasivat Liisa ja Fernando laukkunsa ja lensivät kotiin Espanjaan.  Meillä täällä kaunis ja värikäs syksy ja ruska vasta tekevät tuloaan. 

Syksyn ihanat aamusumut ja -kasteet ovat taas ilmestyneet.  Minulla on taas monta uutta valokuvaa kastepisaroin koristelluista hämähäkinverkoista.

Mansikka-amppelin naruihin viritetty verkko

Kleppakin pääsi kuvaan

Välillä verkot on ihme sykeröitä, ihan kuin olisi ollut monta insinööriä sotkemassa

Auringonkukalla on kokoa, ainakin 4 m korkeutta

Pihlajanmarjoja on tää vuonna erityisen paljon - puut ovat niin kauniita

Tänä viikonloppuna olen ollut pitkästä aikaa lähinnä itsekseni, koska ukkokulta on purjehduskilpailuissa töissä.  Kaisa piipahti perjantaina ratsastamaan, mutta muuten olen nauttinut koiralenkeistä ja ratsastelusta ihan itsekseni.  Syksyinen metsä tuoksuu ihanalle, samallelle ja sienille - syksylle ja satumetsälle.

Minua huvittavat nuo rivissä tönöttävät sienet, pieni metsän torvisoittokunta siellä valmistautuu fanfaariin.

Vähän olen yrittänyt tehdä kotihommiakin, piti leipoa itselleni enemmänkin mantelileipäsiä, mutta uuni sanoi poks ja sekin jäi sitten siihen.  Toki tässä voisi lainata mummon tai ylämökin uunia, mutta sehän olisi liian vaivalloista.  Ensi viikolla varmaan saamme uunin toimimaan tai uuden uunin, kunhan ukkokulta ehtii asiaa katsoa.

Minä taidan hilpaista pienelle metsälenkille koirien kanssa.  Kleppa ei ole saanut vielä tänään päivittäistä haperoannostaan - se höperö koira tosiaan syö metsässä sieniä.  Disakin tarvitsee hieman aktiviteettejä, se näyttää kovin hoivailevan pientä kumiankkaa.