perjantaina, toukokuuta 09, 2014

Tie vie!

Pitkään ukkokullan kanssa mietimme, mitä tehdä talvilomalla.  Lähteäkö etelään loikoilemaan rannalle vai kaupunkilomalle jonnekin uuteen paikkaan.  Lopulta päädyimme siihen, että lähdemme huhtikuussa autoilemaan Eurooppaan. Varasimme lennon Müncheniin ja sieltä vuokra-auton käyttöömme viideksi päiväksi. Päätarkoituksena lähinna ihailla kauniita maisemia ja syödä ja nukkua hyvin.

Noihin aikoihin on Alppien tienoilla low season, joten hienoja 4- ja 5-tähden hotelleja sai varatuksi aivan pilkkahintaan.  Teimme pari hotellivarausta etukäteen ja päätimme varata loput hotellit matkan aikana.

Ensimmäinen päivämatka: München, Saksa - Villah, Itävalta

Kyllä Alpit ovat kiehtovat ja vihreät alppilaaksot kovin kauniita

Ensimmäinen lounasravintola, ihanaa parsaa ja pihviä.  Ravintolan sisällä oli navetta
ja lehmät katselivat ruokailijoita rauhallisina märehtien.

Jyrkät serpentiinitiet ja ihana, keväinen vihreys

Ja aivan hetken kuluttua täysi talvi ja pieni lumisade
 Tuo jatkuvasti vaihtuva kevät ja talvi on yksi hieno juttu keväisessä alppimatkailussa.  Riippuen siitä, kuinka korkealla ajelet, vaihtuu vuodenaikakin sujuvasti ihan pienessä hetkessä.  Ensin kukkivat kirsikkapuut ja sitten oletkin keskellä talvea katselemassa lasketteljioita.

Poikettiin matkalla Flachaussa katsomassa ukkokullan keväisiä laskettelurinteitä. Muutama rinne oli sielläkin vielä auki ja reippaat lumilautailijat olivat laskettelemassa.

Flachau


Tie luikertelee jylhissä maisemissa

Ensimmäisen hotellin (Romantic Hotel Post, Villah) sisäpiha oli vaaleanvihreän ihana

Villahissa kukkivat tulppaanit

Rannalla jokea ja vuoria ihasteli narri
Itävallassa pääsiäisen kanamunat ovat kivasti värjättyjä
Toisen päivän reitti: Itävällan Villahista, Italian Riminille
Vuoret kohoavat pilvien keskelle

Suomalaiset huoltoasemat voisivat myös tarjota tämännäköistä välipalaa

Italiassa on muitakin vinoja torneja kuin Pisa
 Tuon ylläolevan tornin juurella söimme lounaaksi makoisaa lammasta uuniperunoilla. Kyllä oli maistuvaa ja edullista, 16€.

Riminin hotelli oli aivan rannalla, loppumattomat hiekkarannat aukenivat parvekkeemme edessä
Riminissä satoi illalla kaatamalla, ostimme 2 halpaa sateenvarjoa ja syöksyimme lähimpään pizzeriaan illalliselle.  Ukkokulta söi alkupalaksi kalakeittoa simpukoilla ja molemmat otimme pääruuaksi grillivartaita.  Olipa mukavaa kellahtaa hotellin king size -pedille mahansa viereen yöunille,

Kolmannen päivän reitti kulki Pisan tornin kautta Finale Ligureen

Riminin rantahiekat ovat hävinneet sumuun, on tulossa lämmin päivä sateen jälkeen.

Tässä paikallisen huoltoaseman kaupan tarjontaa,
eipä juuri näy meikäläisten huoltsikoilla moista asettelua tai valikoimaa

Kyllä se ihan kallellaan oli!

Ihanat vihreät
Finale Liguren hiekkarantaa
 Finale Ligure oli määränpäämme, koska vanha opiskelukaverini pitää siellä hotellia ja onneksi yksi huone oli vielä vapaana haluamani ajankohtana.

Finale Liguressa yövyttiin vanhan opiskelukaverini Aijan hotellissa, Hotel Rio (voin suositella!)
Tässä hotellin nimikkopaukku.
Oli hienoa tavata Aija monen vuoden jälkeen.  Hän on ollut Italiassa hotellinpitäjänä italialaisen aviomiehensä kanssa jo 26 vuotta emmekä ole sinä aikana tavanneet kertaakaan.  Kuvittelin mielessäni, kuinka Aijasta on vuosien myötä kasvanut leveälanteinen italialaismamma - vaan väärässä olin, niin oli Aija hoikka ja hyväkuntoinen kuin opiskeluaikoinakin.

Kun olimme nauttineet hotellin tarjoaman hyvän illallisen, vietimme yhdessä mukavan illan vannhoja muistellen. Kyllä pitää yrittää olla tiheämmin yhteydessä.  Sitä mietimme, miksi joku jää niin hyvin mieleen, vaikka vuosia on runsaasti välissä.  Varmaan meille Aijan kanssa yhteistä on tekemisen meininki, olimme yhdessä ainejärjestömme Asteriskin aktiiveja ja mukana menossa opiskeluistakin huolimatta.  Kummallakaan ei ole tapana jäädä odottamaa, että joku tekisi ja saisimme sitten arvostella, vaan olemme niitä, jotka tekevät.  (Koirat haukkuu, karavaani kulkee.)

Taas jatkui aamulla matka, Aija oli kiireinen omissa menoissaan, joten emme tavanneet enää häntä aamulla, välitimme vain kiitokset illallisesta ja juomista hänen miehelleen, joka oli jo aamusta reippaana respassa töissä.

4. päivä: Finale Ligure - Sesto San Giovanni
Kyllä kaupunkiparvekin voi olla kaunis

Matka jatkui kaunista rantatietä

Italialaiset ovat varmaan osaksi myyriä, niin valtavasti ne ovat kaivaneet pitkiä tunneleita.

Taas mennään pitkin serpentiiniä

Alpit 

Tie menee kapealla kielekkeellä
Tämä vuoren kupeessa nököttävä, tiheään asuttu kylä (kaupunki) oli varmaan aika vanha
Viimeinen kokonainen päivä, Comojärven rantaa ja sitten Innsbrukiin yöksi
Como-järvi. Täältä voisi olal kiva hankkia rannalta edullinen kesämökki.

Kyllä nämä rantatieto ovat kauniita.

Tätä Como-järven rantaa saatiinkin ihailla 3 tuntia,
koska näillä kapeilla kaduilla oli todelliset ruuhkat
 Ajattelimme, että viimeinen matkapäivä on ihanan löysä, mutta jouduimmekin melkoiseen ruuhkaa, kun valtavat rekat ja muut autot tukkivat kokonaisen kaistan.  Onneksi meillä ei ollut minnekään kiire,

Viime Euroopan automatkalla ajoimme näiden "pussaavien" kallioiden ali toiselta puolelta
Taas yksi pieni alkppikylä ja vuoret sen reunamilla
Tätä rinnettä kiipeää todellinen serpentiinitie
Alppijärvi, vesi on kirkasta ja kylmää
 Kävimme illallisella Innsbruckin vanhassa kaupungissa, jonne oli hotelliltamme non 10 minuutin kävelymatka.  Nämä eurooppalaiset vanhat kaupungit ovat kiehtovia.

Innsbruckin vanhaa kaupunkia

Tällaisia lihakaupan ikkunoita ei näe Suomessa

Pikkukujia

Kauppoja ja ravintoloita kauniiden käytävien päässä
Viimeinen hotelli oli myös 4-tähden tasoa, valtava king size -vuode ja vuoteen vieressä mm. napit, joilla sai verhot auki ja kiinni sekä kytkin, jolla sai kaikki valot kerralla pois.  Sellaisen kun saisi kotiin oman sängyn viereen, niin ei tarvitsisi iltaisin juoksennella sammuttelemassa valoja ympäriinsä.

Viimeisen päivän ajelu - lentokentälle ja kotiin
 Lento lähti onneksi vasta 18:40, joten mitään kiirettä ei viimeisenäkään päivänä ollut.  Olimme kuitenkin suunnitelleet varman päälle, jotta varmasti ehdimme koneeseen.
Täällä päin on tapana maalata kauniita kuvia talojen seiniin.



Päätimme mennä kabiinihissillä Saksan korkeimman vuoren, Zugspitzen,
huipulle 2962 m korkeuteen
Menimme ylös huipulle kabiinihissillä ja takaisin tulimme toidella hissillä ja junalla, joka meni ison osan matkasta tunnelissa. Oli hurjaa ajella junalla alamäkeä, jonka kulma oli varmaan yli 10%. Juna toimi keskellä kiskoja olevalla hammasrattaalla, sellaista en ole ennen nähnyt.

Mitkä mahtavat maisemat vuorten yli avautuivatkaan!

Tällaista ei voi kuin sanattomana ihailla!

Alhaalla oleva Eibsee-järvi oli kauniin värinen

Ylhäällä oleva talo oli kunnolla ankkuroitu, täällä varmaan voi ajoittain tuulla aika lailla

Vielä viimeiset tunnelit ja melkoiset liikenneruuhkat ja
olemme lentokentällä ja pian matkalla kotiin
Oli hieno viikko, ajokkinamme ollut alle 4000 km ajettu Farkku-Passat kaikilla herkuilla palveli meitä hyvin koko runsaan 2000 km matkan, jonka ajoimme.  Saimme nähdä hienoja maisemia, nukuimme hyvin ja nautimme joka paikassa hyvää, ellemme loistavaa ruokaa sekä aamiaisilla, lounailla ja illallisilla.

Juuri ennen matkaamme minun ja ukkokullan avioliitto ohitti 28-vuoden rajapyykin ja nykyisin reissaamme aika lailla seesteisissä tunnelmissa. Tälläkään reissulla emme tainneet saada aikaan kuin pari aivan pientä riidanpoikasta, vaikka olimmekin yhdessä koko ajan.  Nekin aiheutti lähinnä tympäännys ruuhkiin ja yksi suljettu tie, jonka korvaavn reitin löytäminen ei ollutkaan italiaa osaamattomalle aivan yksinkertaista.

Kyllä lomailu on mukavaa!

1 kommentti:

  1. Hieno reissu teillä ollut :) Kyllä matkailu avartaa! Kauniita kuvia sai ihailla <3
    Voi hyvin t. Tuija

    VastaaPoista

Kiitos etukäteen, että kommentoit asiallisesti. Mainokset ja epäasialliset kommentit poistan, jos viitsin.