15. syyskuuta 2013

En ollut tavannut ystävääni Kaisaa pitkään aikaan.  Meille yleisin tapaamismuoto on yhdessä ratsastus ja kun Isíng on ollut kipeänä, niin sellaisia hetkiä ei ole ollut.  Niitä on ollut molemmilla ikävä. Eilen ja tänään olemme riemuksemme taas päässeet yhdessä kopsottamaan.  Sen kunniaksi Kaisa toi eilen tullessaan kukkatervehdyksen omalta pihamaaltaan.

Auringonkukat ovat erityisesti mieleeni, mutta kaikki muutkin ilahduttavat!

Anna paras itsestäsi ystävällesi. Jos hänen täytyy tuntea sielusi vuoroveden
luode, anna hänen tuntea myös sen vuoksi. Sillä sinun ei pidä etsiä ystävääsi
tappaakseesi aikaa. Hae häntä hetkinä, jotka ovat täynnä elämää. Sillä hänen
tehtävänsä on täyttää kaipuusi, eikä tyhjyyttäsi.

Ja ystävyyden riemussa kaikukoon nauru ja jakakaa muille omasta ilostanne.
Sillä pienten asioiden aamun kasteessa sydän löytää päivänkoittonsa ja virkistyy. 

-Kahlil Gibran-