Pässinpäiden sunnuntai

Syksy, sumuiset aamut ja punaiset ilta- ja aamuruskot ovat tulleet.  Syyskuu on jo lähes ohi ja kohta puolestaan on jo talvi. Luonnon ainainen kiertokulku on lohduttavaa, kun tavallaan tietää aina, mitä on odotettavissa.

Iltaruskot ovat henkeäsalpaavan kauniita.

Viime sunnuntain pääroolissa olivat erilaiset karkaavat pässinpäät. Ensin kämmäsin Marilynin fleksin kanssa sen juututtua aitatolppaan siten, että lukko kliksahti auki ja riemastunut Marilyn livahti läheisen puimalan alle jyrsijäjahtiin.

Suraavaksi paikalle sattui ihmis-pässinpää, joka tuli hevonpaskan ajoon pyhävaatteissaan, riemastui siitä, että työtä olisi ollut muuallakin kuin traktorin kopissa ja suhautti tiehensä autonrenkaita kuluttaen.

Seuraava pässinpää oli sitten Marilyn, joka palasi metsäreissultaan ja meni, hassu, talliin sisälle.  Oli melko helppoa laittaa tallin ovi kiinni ja ottaa harmistunut karkulainen kiinni.

Iltapäivällä soi puhelimeni ja viestinä oli, että kesäpässit olivat lähteneet aitauksesta tutustumaan lähitienoisiin ja olivat läheisen kesämökin kasvimaalla kaaleja vahtimassa.  Juuri aamupäivällä kävimme Disan kanssa antamassa niille ylimääräiset annokset viljaa, jotteivät ne lähtisi karkuun.

No, kaikki taitavat paimenkoirat tai niiden omistajat olivat muissa hommissa, joten otin Disan autoon ja ajelin tapahtumapaikalle.  Näky oli kyllä tragikoominen - 20 pässiä makasi täysin tuhotun kasvimaan päällä kuin junttapullat ja ihmisvoimin niiden liikuttaminen oli ollut aivan turhaa.  Jukuripäät tekivät aivan mitä lystäsivät.  Ruusupavut, kaalit ja kasvimaan pienet, somat aidat olivat saaneet kyytiä pässilauman toimesta.

Disa sai kuin saikin pässit liikkeelle ja ne juosta kipittivät apilapellon halki suoraan portille päästäkseen takaisin kotiaitaukseen. Olin aika ylpeä Disasta, kun siitä kuitenkin oli hyötyä paimennuksessa.  Ilman koiraa pässejä ei kyllä olisi liikutettu yhtään mihinkään.

Harmittaa kyllä kasvimaan omistajien puolesta, kun koko kesän työ ja ilo syyssadosta meni pässien suihin. No, tätä kirjoittaessani on puolet isoimmista pässeistä jo "valmisteltu" puolestaan ihmissuihin pääsyä varten. Toinen puolikas lähtee tänään.  Yksi onnellinen pääsee siitospässiksi, muut pataruoaksi.

Pässit aamulla aitauksessaan

Disa on juuri siirtänyt pässit, että sain ruoat jaetuksi. (Vain yksi ämpäri kaatui pässien törmäillessä.)

Selvästi itseensä tyytyväinen koiraneito.

------------------------------------------------------------

Syyskuuta on varjostanut rakkaan Laura-tädin poismeno. Olen kuitenkin helpottunut, että hän pääsi sairauden lopullisesti voimistuttua nopeasti ja kivuttomasti rauhaan.  Ihailin hänen tyyneyttään hyväksyä tilanne.  Onneksi oli aikaa käydä istumassa sairaalassa hänen vuoteensa vierellä juttelemassa ja jakamassa hänen ajatuksiaan lopun lähetessä.  Huomenna on siunaustilaisuus.

Syksyn viimeinen ruusu