Loppukesän tunnelmia

Syksy kolkuttelee jo ovella. Se ei minusta ole ikävää. Tosin mukavaa on, että keskelle viileämpiä päiviä tupsahtaa yllättäen valtavan lämmin ja kuuma kesäpäivä vaihtelua tarjoamaan.

Viimeisen kuukauden aikana kotimme on välillä vaikuttanut aivan koirahoitolalta.  Ensin luonamme asusteli melkein kaksi viikkoa pikkupeikon Louhi, kun peikkolapsi nautiskeli lomailusta festareilla ja Hollannissa.  Karma sai sillä aikaa olla Sarkun hoivassa koirahoitolassa Tampereella.  Karman ja Louhen välille on tullut viime aikoina kahinoita, joten niiden pitäminen yhtäaikaa hoidossa olisikin ollut haastavampaa.

Louhen -oletettavasti- murrosikä aiheuttaa välillä pikkukahinoita terriereiden ja Louhen välillä, joten sen kanssa saa olla tarkkana yksinkin. Louhi kun ei alistu, jos Kleo-mamma murisee sille, vaan käy heti ojentamaan aika rankalla otteella.  Mitään suurempiä rähinöitä ei kuitenkaan onneksi tullut - pieniä rupia kahinoista toki syntyi, mutta se lienee kuitenkin aika tavallista monikoiraongelmaisissa perheissä.

Louhi ja Disa viihtyvät hyvin yhdessä ja saavat mukavasti purettua nuorta energiaansa leikkimiseen.

Painia ja jytinää riitti Louhen ja Disan kirmatessa sisällä ja ulkona

Seuraavana viikonloppuna tuli hoitoon pieni islantilainen Finna, kun isäntäväki käväisi pikalomalla Pärnussa. Finna on sosiaalinen ja helppo koira, ainoa toivomisen aihetta antava piirre on kova haukkuminen ja järjettömän kimeä ääni.

Tämä kuva Finnasta on otettu pääsiäisen aikaan

Samana viikonloppuna, kun Finna oli hoidossa, oli meillä Hestbakkissa "tilausleiri" viidelle ladylle.  Minä sain Kaisan ja Suvin avustuksella viedyksi kaikki omat islantilaiseni ratsain Vaanilaan. Suvi ratsasti Vissalla ja yritti lähes tuloksetta saada siltä tölttiä aikaiseksi. Kaisa sai viikonloppuratsukseen Félagin.

Leiri oli todella mukava ja vastasi täysin odotuksiamme. Kaisan blogissa on varsin hyvin kuvattu, mitä kaikkea teimme. - Siellä on myös monta valokuvaa, jotka kannustavat minua jatkamaan jo hetkeksi tauolle jäänyttä laihdutusprojektiani. -

Minua hieman harmittaa, että Vissan kilahduksen ja Isíngin puuttuvan kengän  vuoksi emme koskaan päässeet laukkakisan viivalle. Siitä pitää kyllä saada seuraavalla leirillä revanssi!

Melko onnellinen olen siitä, että vaikka en ole saanut säännöllisisä ratsastustunteja  ainakaan vuoteen, on ratsastusasentoni aika mukavalla mallilla. Ainoastaan jalkojen jäykkyys aiheuttaa päänvaivaa.  Viikonlopun aikana ratsastin todella paljon ja se aiheutti aika pahan krampin vasempaan reiteen, mikä myös kertoo siitä, että jalkojen asennossa on korjaamista.

Olemme yrittäneet saada Hestbakkista uutta ajankohtaa leirille, mutta ilmeisesti tallin väkeä pelottaa ottaa meitä vastaan, joten odottelemme vielä, että he unohtavat viikonlopun käänteet ja antavat meille uuden mahdollisuuden.

Takaisin pikku hevoslaumani tuli taas ratsain, mutta koska Isíngin toinen takakenkä puuttui, toin sen käsihevosena kotiin.  Olipa mukava huomata, kuinka järkeviä ja hyvätapaisia hevosia minulla on.  Matka metsän halki sujui täysin ilman kommelluksia tai vaaratilanteita.

Ukkokullan nappaama kännykkäkuva - onnellisesti perillä.

Koirahoitolatoiminta jatkui:  Viime viikonloppuna hoitoon tuli pikkupeikon Karma-tyttönen.  Karma on suloinen ja tottelevainen tyyppi, jonka kanssa mikään asia ei ole hankalaa. Karman ruskeat silmät seuraavat sinua palvelualttiina koko ajan.  Voi, jospa sen voisi opettaa siivoamaan... kyllä noin palvelualtis koiruus saisi viikonlopussa paljon aikaan! (Sääli, ettei minulla ole siitä yhtää sopivaa kuvaa tähän hätään.)

Mikko-poika on hankkinut itselleen viihdykkeeksi mönkijän ja tässä päivänä muutamana sai Disa kyytiä. En osaa sanoa, pelottiko sitä, mutta melko vakavaksi pikkukoiruus meni.

Vauhdin hurmaa?

Mitäpäs tässä muuta: syksyä ja suurta kurpitsaa odotellessa.