Yhtä juhlaa!

Tämä toukokuu on yhtä juhlaa. Äitienpäivä, Pikku-Wilman syntymäpäivä, omat synttärini ja vielä ukkokullan Laura-tätikin juhlii loppukuusta syntymäpäiviään. Eläimistäkin Félagi ja Marilyn ovat syntyneet toukokuussa. Näitä jälkimmäisiä ei kyllä ole juhlistettu mitenkään. Liputuspäiviäkin on toukokuussa roppakaupalla.

Viime viikonloppuna oli lauantaina Wilman 6-vuotis -syntymäpäiväjuhlat ja sunnuntaina oli ensin päivällä meillä kotona omat synttärikahvitukseni ja illalla sitten olimme porukalla syömässä Villa Haikarissa. 9-henkinen pöytäkunta oli iloinen ja ruokakin oli hyvää. Hyvää oli päivällä itselleni ja ukkokullalle laittamani pihviateriakin.

Karppaajan ei tarvitse nälkää nähdä!

Päivällä oli tietenkin vierailulla myös Lahtisten Finna-koira. Jatkuva paininjytke kävi Finnalla ja Disalla. Jossain vaiheessa tyttöset pulahtivat hieman kuraojassakin. Ikävä kyllä se oja oli se, jonne likakaivosta ylivaluvat vedet laskevat, joten pihalle iloisena porhaltava koirapari oli melko huima näky. Tuoksusta emme tässä edes puhu.

Disan tassuthan ovat valkoiset normaalisti.

"Mutakettuja" kaksin kappalein.

Kuusi vaahdotuskertaa koirashampoolla tarvittiin ennenkuin koiralapset olivat taas normaalin väriset. Onneksi olin juuri edellisenä päivänä ostanut pullollisen shampoota.  Olen useasti maininnut, että Disaa ei tarvitse pestä, vaan se kuivuessaan ja ruohossa juostessaan puhdistuu aivan kuin itsestään. Rajansa tuntuu olevan silläkin piirteellä.

Tämä viikko on ollut aika koiravoittoinen. Pikkupeikko on Lahdessa 4 päivää muotoiluinstituutin pääsykokeissa ja Karma & Louhi ovat olleet meillä hoidossa. Suhteellisen rauhallisesti ovat päivät menneet. Välillä Louhi saa jotain haukkukohtauksia ja se kyllä riipii korvia ja hermoja. Samainen tyyppi suolistaa jatkuvalla syötöllä pehmoleluja ja täytemateriaalia on ympäri asuntoa. Onneksi kuitenkin suolistaa elottomia otuksia, joiden jämät saa mahtumaan imuriin.  Lisäksi Disa ja Louhi tulevat hyvin juttuun ja onhan se mukavaa, kun on aina painikaveri tarjolla, kun painituttaa.

Perhepiirin koiralauma kasvoi kuulemma taas eilen yhdellä, kun Mikko ja Suvi saivat kotiinsa 5-kuisen sekarotuisen Jekun. Hyvällä tuurilla talossa on siis "omasta takaa" 8 koiraa, kun perhe kokoontuu yhteen: 2 cairnterrieriä, 2 islanninlammaskoiraa, 2 malinoisia ja 2 sekarotuista. Toivottavasti en jonain päivänä sorru ottamaan niitä kaikkia hoitoon samana viikonloppuna...

Mutta nyt työn pariin. Päivä näyttää kovin kauniilta ja aurinkoiselta, mutta onneksi ulkona on niin kylmä tuuli ettei sisällä istuminen kauheasti harmita.

Skumppaa ja mansikoita...

... niistä on hyvä äitienpäiväaamiainen tehty.

Kuplivaa kevään riemua. Onnittelut kaikille äideille.

Aamulla Pikku-Disa herätti normiaikaan klo 6, piippasi kuin paraskin herätyskello.  Pihalla piipahduksen jälkeen jatkoimme unia melkein kahdeksaan asti. Ukkokulta oli hankkinut kauniin ruusupuskan ja keitellyt aamukahvit.  Aamukahvin jälkeen kävimme hoitelemassa hevoset ja mummolassa onnittelemassa mummoa.

Mikko ja Suvi tulivat aamiaiselle - hiukan heillä on kiirettä, kun Suvin piti ennen iltavuoroa ehtiä kaikkien äitien ja isoäitien luokse vierailemaan.  Meillä oli tarjolla juustopekonimunakasta, mansikoita ja skumppaa.  Hyvä hetki aurinkoisella kuistilla.

Nyt on sopiva hetki käydä aamupäivätorkuille.

Aina odotetut hiirenkorvat koivussa tuovat kevään ilon.

Tasapaksua arkea

Vappukin meni jo. Ei mennyt niin railakkaasti kuin nuoruusaikoina. Lämmitimme kylpytynnyrin ja istuksimme siellä ukkokullan kanssa Fresitaa skoolaten. Illalla syötiin perinteisiä dippijuttuja, lihapullia, prinssinnakkeja, kurkkua ja kukkakaalia sekä perunasalaattia. Vappuviikonloppu oli kolea eikä houkutellut laisinkaan ulkoiluun, joten sisätiloissa meni suurin osa ajasta.  Ensi viikonlopusta on luvattu lämpimämpää.

Vapunpäivän aamuna jouduimme murtautumaan mummolaan, mummo ei ollut päässyt sängystä ylös. Mitään varsinaista syytä asialle ei löytynyt, mummoa vain huimasi. Ambulanssiväki totesi mummon kuivuneen, joten ehkäpä huimaus johtui sitten siitä. Eilen mummo pääsi kotiin terveyskeskuksen vuodeosastolta, ehkä aavistuksen huterampana kuin edellisviikolla, mutta varsin nopsaan nousi mummon jalka, jotta pääsisi autoon ja pois tylsästä sairaalasta. Ensi viikolla tulee kotiapu kartoittamaan tilanteen ja mummo saanee jonkin verran kotiapua. Hyvä niin. Hieman olin paikoitelleen pettynyt terveyskeskuksen toimintaan, saimme mm. yhdessä vaiheessa tiedon, että mummon jalka oli murtunut.  Seuraavana päivänä selvisi, että kyseessä olikin naapurihuoneen mummo... huoh. Mummon suurin ongelma lienee kuitenkin vanhuus - onhan sitä lasissa jo melkein 90 vuotta.

Tänään on perjantai. Viikko on mennyt kokonaan etätöissä. Varsin paljon sitä säästää aikaa ja rahaa, kun ei tarvitse lähteä konttorille hommiin. En kyllä tiedä, mihin sen säästyneen ajan olen käyttänyt. Olisipa muuten metkaa, kun voisi oikeasti säästää aikaa. Minä ainakin panostaisin enenmmän vapaisiin ja viikonloppuun, jos sellainen mahdollisuus olisi olemassa.

Keskiviikkona työporukkaamme oli kutsuttu Rush'n konserttiin. Varsin rajua rokkia pojat soittivat, vaikka olivatkin ulkonäöltään lähinnä kuin eläkkeellä olevia konttorirottia.  Etenkin rumpusoolot olivat mahtavia.

Valtavan kokoinen, hyvälaatuinen screeni oli show'n oleellinen osa.

Huomasin kyllä tulleeni vanhaksi ja rutinoituneeksi, kun kelloakin katsomatta tiesin, että se on 22 ja minulla nukkuma-aika. Urheasti kuitenkin jaksoin konsertin loppuun asti. Eilinen päivä oli kyllä aika unelias, kun en päässyt aamulla suihkuun. Oli unohtunut öljyn tilaus ja se oli lopussa, joten oli tarjolla vain kaivokylmä suihku. Olisihan se tosin virkistänyt, mutta päätin jättää kokeilematta.

Mutta nyt työn kimppuun - illalla ehkä voisi jaksaa ratsastaakin. Kaisa on luvannut tulla avustamaan hevosten valokuvauksessa.  Tilasin Kaakkolan satula-auton ja sinne on hyvä toimittaa valokuvia etukäteen, jotta tietävät, millaisia satuloita ottavat mukaan.

---

"En tarvitse mitään niin paljon, kuin hunajaa..." sanoi Puh katsoessaan Ristoa ja Nasua "...paitsi ystäviä.." Ystävyys on sitä kun laittaa silmänsä kiinni ja ajattelee ystäväänsä. Silloin poskilihakset alkavat vetäytyä korvia kohti niin, että kaikki rypytkin siliävät. - Nalle Puh