Kevät-kevät-kevät -jippiaijee!

Tuoksupelargonioiden taimet etukuistilla - kevät!

Nyt on jo tiistai - aurinko ei enää kirvele silmiä, mutta mustarastas huhuilee ikkunani takana. On huikean ihanaa, kun kevät tulee näin valtavalla kohinalla. Metriset hanget ovat jo lähes kadonneet, vaikka luulin, että vielä jussinakin saa lunta katsella. Onneksi olin väärässä. Minähän toki harvoin olen.

Äijävapaa viikko on tullut puolimatkaan. Tuskinpa puuhailen mitään se kummenpaa kuin äijälliselläkään viikolla, mutta tavallaan on mukavaa olla omin nokkinensa, kun harvoin olen.  Sunnuntai-iltapäivällä korjailin hevosaitoja.  Se on oleellinen osa harrastusta, kun hevoset asuvat kotipihalla. Toista tuntia kesti pelkästään se, että nostelin kaikki alalangat maasta ja katselin silmämääräisesti, ettei lanka näytä katkenneen. Joko olen hidas tai sitten aitaus on melko iso.

Kun sain homman tehdyksi, tuli Kaisa taas kopsottelemaan Félagilla yhteislenkille. Minä arvoin itselleni tällä kertaa Vissan. Vissa oli viimeksi aivan "kilipäinen", mutta sunnuntaina se esitti aivan parastaan - se oli niin kuuliainen ja ihana, että harvoin sellaista kokee. Onni on omistaa mukava hevonen.

Karvaa näistä tyypeistä irtoaa mahdottomasti.  Syksyllä katkennut puomi pakottaa harjaamaan hevoset sisällä ja se on kyllä aika aivastuttavaa puuhaa. Olenkin alkanut kerätä irtokarvaa talteen ja nyt sitä on jo lähes saavillinen koossa.  Tänä aamuna katselin, kun varispariskunta kokoili ulkoa itselleen pesäaineita.  Varmaan tulee lämmin pesä, kun siihen käyttää issikanvillaa.  Ajattelin saada jonku kehräämään tuosta lankaa, josko vaikka villasukkia läheisille saisi teetetyksi (tai jopa tehdyksi, mitä kyllä epäilen).

Suvi - miniäkokelas - tuli Ramin kanssa vielä yöksi sunnuntai-iltana.  Istuskelimme iltaa katsellen Idolsien semifinaalia, kummallakin oli ulkoilun hehkuttama posket ja raukea olo. Melkoisen rattoisaa.  Saunan jälkeen olinkin aika aikaisin kypsä unille - etenkin kun herätys oli 5:30, jotta Suvi ehtisi töihin.

Maanantaina piipahdin töissä palaverissa aamupäivällä ja lounaan jälkeen tulin jatkamaan töitä kotiin. Alkuillasta oli taas vuorossa Disan toinen pentuagilitykerta.  Marilyn ei tällä kertaa jäänyt itkemään, vaan posahti varovaisuudestani huolimatta vauhdilla ovesta pihalle treeniliivin innoittamana.  Se kimmahtaa sopivan tilaisuuden tullen jousen lailla ovesta ulos varsin riemukkaana, eikä ole toivoakaan, että se tulisi luokse. Pikkukoiruus on kuitenkin määrätyllä lailla kuulolla ja tällä kertaa kiinnisaamiseksi riitti se, että lähdin autolla kohti peräkylää, kovasti kutsuin sitä takaluukkuun kumikanaa vinguttaen ennen lähtöä. Marilyn meni halpaan ja lähti juoksemaan perääni ja vastaantullut kävelylenkkeijä sai sen napatuksi kiinni heti alkumatkasta.  Palautin tyypin kotiin, annoin sille sonninsutin pureksittavaksi ja niin pääsin lähtemään.

Toisella treenikerralla oli ensin edellisen kertausta. Ensin leikittiin oman ohjaajn kanssa.  Seuraavaksi tarkistettiin oravaistunnan tilanne, mikä ei vielä ihan ollut hanskassa. Disa osaa nousta takajaloilleen, mutta kyykky on hieman hakusassa vielä. No, treenataan lisää.

Kolmas ja neljäs kertausosio oli puomin yli juoksu ja maassa olevien rimojen yli juoksu.  Puomi meni hyvin, Disa ihan hakeutui sille.  Maarimat kopsahtelivat aika lailla, mutta kun muutimme hieman niiden etäisyyttä, meni paremmin.

Lopuksi tutustuttiin renkaaseen. Sepolla oli moottoripyörän irtorengas.  Siihen tutustuttiin ensin siten, että se makasi maassa. Sitten se nostettiin pystyyn ja pentu sai mennä edestakaisin ja aina läpimenosta palkattiin se namilla.  Ihan reippaasti ja pelkäämättä Disa meni renkaasta, mutta ei se kyllä itsestään toimintoa tarjonnut, mitä hiukan toivottiin.  Voipi olla, että koiralla oli hiukan vetoveks, koska tätä tehtiin ihan lopuksi.

Kotiläksyksi saatiin lisää oravaistuntaa ja uutena juttuna tuolin tms. alitusta siten, että laitetaan pikkuhiljaa pyyheliina tuolin päälle niin, että koira joutuu menemään lopulta siten. että pitää tuupata pyyhe päällään pois tieltä.  Tämä helpottaa pussin oppimista sitten myöhemmin.