Pakkaspäivän puuhia

Ikkunasta katsottuna ulkomaailma on tänä aamuna houkuttelevan näköinen. Syvänsininen taivas, valkoinen lumi, aamun sarastus - se sininen lyhyt ja ihana aamun hetki, jonka kaikki aamuvirkut tietävät. Mutta pakkasta on -19C. Hrrr. Ollapa tänään se päivä, kun ei tarvitsisi mennä ulos.

Onneksi on keksitty vaatteet, sillä pakkohan tuonne on lähteä. Romeo odottelee aamuruokaansa ja muut hevoset juoksevaa vettä. Romeo pitänee ottaa sisälle syömään, näissä lämpötiloissa viherpellettipuuro on äkkiä aika jähmeää tavaraa. Koiratkin pitää ruokkia ja viedä ulos. Eilenkin oli varsin kylmä keli, pakkasta tosin vähemmän, mutta raaka pohjoistuuli olisi halunnut kiskaista nenännykeröni pois, joten istuin sisällä tietokoneen ääressä tekemässä töitä koko armaan päivän.

Viihdykkeeksi annoin koirille makoisat ydinluut, jottei aika tulisi pitkäksi. Disa on tylsyyksissään viime päivinä keksinyt olevansa riiviöpentu - kaksi paria kenkiä on järsitty kantapäistä rikki, takassa on käyty maistelemassa puoliksi palanutta halkoa, tyynylläni on käyty lirauttamassa pienet protestipisut (tosin tämä voi olla myös Kleo, en tehnyt laboratorioanalyysiä). Tähän asti Disa ei olekaan tehnyt mitään suurempia pahojaan, vaan on vaikuttanut seesteiseltä jumalattarelta koko ajan.Toivottavasti tilanne kääntyy entiselleen nopeasti.

Eiliset ydinluut kyllä pilasivat välillisesti ukkokullan aamun. Ensinäkin hän nukkui lievästi pommiin ja kun hän kiireissään syöksyi työhuoneeseensa hakemaan läppäriään olikin matolla liukumiina. Siinä sitä tietää asuvansa  koiraperheessä, kun pomppii kiireissään yhdellä jalalla putsailemaan varpaanvälejään, kun olisi muutenkin kiire. Eikä asiaa yhtään auta, jos vaimokulta ei yhtään sääli, vaan naureskelee puolisalaa kiukusta pomppivalle ukolleen.

Koirat myös ovat selvästi hieman näreissään sisäpäivistä - Kleo rähähtelee ja käy Disan kimppuun pienimmästäkin syystä.  Marilyn paukahtaa paikalle erotuomarina rähisemään. Kerrostalossa olisimme varmasti naapureiden silmätikkuna haukun rähinän ja vääpelimäisen komentoääneni vuoksi.

Maanantaina ja tiistaina kävin jopa konttorilla - minun tuurillani tiistaiaamuna oli taas maantieliikenne Helsinkiin täysin sekaisin, koska lunta oli tullut noin 15 cm yön aikana. Onneksi Tarvontiellä on nuo opasteet, jotta osaa arvioida, milloin on perillä kohteessa.

Kehä II:lle käännyin 45 minuuttia myöhemmin (ja sehän on siis ennen Kehä I:stä). Hyvin toimii.

On se tavallaan mukavaa, että työmatka etäpäivinä  kestää alle minuutin. Tiistaina ajomatka kotoa Olariin kesti 1½h ja takaisin pääsin jopa tunnnissa.

---
Mutta nyt ulos. Tähän aikaan on jo valoisaa. Kevät tulee.