Yöpukulaukkaa pakkasessa

Poikani koira on meillä hoidossa pyhien yli ja se on melkoisen kova haukkumaan. Viime yönä kahden aikaan heräsin sen kumeaan haukkuun ja huutelin ensin sängystä, että "Nou hätä, turpo kii", mutta haukku ei lakannut. Nousin istumaan ja samassa näin ikkunana takana kiehtovan näyn: lumi pöllysi korkealle, kun kolme karvaista issikkamammuttia porhalsi ikkunan ohi kiitolaukassa.

Hetken mietittyäni päätin, että tuskin saan kunnolla unta, mikäli en palauta hepoja aitojen sisäpuolelle ja niinpä puin yöpuvun päälle takin, pipon ja työnsin paljaat jalkani vaaleanpunaisiin crocs-kumisaappaisiin. Yöpukunikin on vaaleanpunainen, joten alavartaloni oli todella hemaisevan värinen, kun tallustin yöhön.

Kun pääsin etupihalle, vihelsin ja heti tömisti lauma metsästä luokseni täyttä laukkaa, hengitys huuruten. Valoa ei tarvinnut, kun *lähes* täysikuu kumotti taivaalta. Lähdin tassuttelemaan alas tallille lauma perässäni. Pikkuisen alavartaloa vihloi kylmästä, kun kuljin yöpaidanhousut lepattaen ja mietin, että saattaa pakkanen olla jonkin verran kiristynyt illan -18C:sta.

Muutaman kylätiellä suoritetun pierupukkilaukkasession jälkeen sain hepot palautetuksi aitojen sisälle, rajoitin niiden alueen ojan alapuoliseen aidanosaan, joka oli varmastui ehjä, annoin heinää niille ja tepastelin jo reippaammin kotia kohti. Peppu huurteessa pääsin sisään, tarkistin lämpötilan ulkona -22C ja kietouduin kiireenvilkkaa peittooni.

Nauratti. Onneksi en ollut kylätiellä enää, kun jokin auto tuli peräkylästä kohti kaupunkia... Vaikka en niin kauhean muotitietoinen olekaan, niin tuo vaaleanpunainen pyjamalook olisi ehkä hieman hävettänyt sekä epäkäytännöllisyytensä että värinsä puolesta.