Pakkanen paukkuu

On erityisen hiljainen aamu - olen yksin kotona tämän viikon, kun ukkokulta on Alpeilla laskettelemassa. Karmakin on pikkupeikon mukana Muurlassa, joten ketään yli-innokkaita aamutyyppejä ei löydy talosta. Ukko ei tosin kuulu siihen kategoriaan, mutta Karma kuuluu.

Pakkasta on piisannut, tänäkin aamuna on taas -17C. Sunnuntaina oli jopa -25C. Maailma ulkona on oikea talven ihmemaa, kaikki on kuorruttuneena valkoiseen, pehmeään, kimaltelevaan vastasataneeseen lumeen. On uskomattoman kaunista.

Olen muuttanut päiväjärjestystäni pakkasten vuoksi. Aiemmin kävelin kuuden jälkeen alas tallille hoitamaan hevoset ja hakemaan päivän lehden. Nyt pysähdyn tallilla vasta autolla ohi ajaessani. Laitan heinät illalla valmiiksi suureen saaviin, etteivät konttorihyntteet saa heinäkuorrutusta ja täytän vesisaavin iltaisin.

Romeo on saanut viettää pitkiä aikoja sisällä tallissa, koska sen viherpellettipuuro jäätyy noin kovilla pakkasilla niin pian, ettei se ehdi syödä sitä. Vanhaherra on hiukan kiukkuinen tästä järjestelystä ja yrittää aina tunkea ohitseni ulos, kun tulen sitä ruokkimaan. Kuitenkin, kun töistä tullessani laitan sen isojen hevosten kanssa pihalle, löydän sen illalla mököttämästä pihaton perältä. Kuvittelisi, että sisällä lämpimässä on mukavampi mököttää. Itse ainakin tykkään siitä.

Voi, miten toivoisinkaan, että pakkaset pikkuisen hellittäisivät!

Yöpukulaukkaa pakkasessa

Poikani koira on meillä hoidossa pyhien yli ja se on melkoisen kova haukkumaan. Viime yönä kahden aikaan heräsin sen kumeaan haukkuun ja huutelin ensin sängystä, että "Nou hätä, turpo kii", mutta haukku ei lakannut. Nousin istumaan ja samassa näin ikkunana takana kiehtovan näyn: lumi pöllysi korkealle, kun kolme karvaista issikkamammuttia porhalsi ikkunan ohi kiitolaukassa.

Hetken mietittyäni päätin, että tuskin saan kunnolla unta, mikäli en palauta hepoja aitojen sisäpuolelle ja niinpä puin yöpuvun päälle takin, pipon ja työnsin paljaat jalkani vaaleanpunaisiin crocs-kumisaappaisiin. Yöpukunikin on vaaleanpunainen, joten alavartaloni oli todella hemaisevan värinen, kun tallustin yöhön.

Kun pääsin etupihalle, vihelsin ja heti tömisti lauma metsästä luokseni täyttä laukkaa, hengitys huuruten. Valoa ei tarvinnut, kun *lähes* täysikuu kumotti taivaalta. Lähdin tassuttelemaan alas tallille lauma perässäni. Pikkuisen alavartaloa vihloi kylmästä, kun kuljin yöpaidanhousut lepattaen ja mietin, että saattaa pakkanen olla jonkin verran kiristynyt illan -18C:sta.

Muutaman kylätiellä suoritetun pierupukkilaukkasession jälkeen sain hepot palautetuksi aitojen sisälle, rajoitin niiden alueen ojan alapuoliseen aidanosaan, joka oli varmastui ehjä, annoin heinää niille ja tepastelin jo reippaammin kotia kohti. Peppu huurteessa pääsin sisään, tarkistin lämpötilan ulkona -22C ja kietouduin kiireenvilkkaa peittooni.

Nauratti. Onneksi en ollut kylätiellä enää, kun jokin auto tuli peräkylästä kohti kaupunkia... Vaikka en niin kauhean muotitietoinen olekaan, niin tuo vaaleanpunainen pyjamalook olisi ehkä hieman hävettänyt sekä epäkäytännöllisyytensä että värinsä puolesta.

Mustan kissan paksut posket

On uudenvuodenpäivä 2010. Ulkoilutin hieman kameraa, kun oli niin uskomattoman kaunis, kirkas pakkaspäivä.

Muutamia muita kuvia löytyy täältä.


Hyvää Uutta Vuotta 2010 kaikille!