Tämän viikon johdan yksin tätä eläinorkesteria. Peikko, poika ja ukkokulta vahvistettuna pojan kaverilla starttasivat aamulla neljän jälkeen kohti lentokenttää. Menevät taas Itävaltaan laskettelemaan viikoksi, kuten niin monena vuotena aikaisemminkin. Sama kylä, sama hotelli, mutta tuskin tulee tylsää olemaan. Rinteitä, hissejä, maisemia ja lunta riittää.
Mutta on minullakin tässä, mistä valita. Autoja on kolme: voin ottaa pienen sinisen, pienen punaisen tai isomman beessin. Koiria on kolme: pieni ja takkuinen versio, pieni ja touhukas versio ja isompi ja pitkänokkaisempi tyyppi - jokainen yhtä innokas sekä kainaloon että lenkille. Issikoitakin on edelleen kolme: iso ja musta, pienempi punainen ja harmahtava pieni vauhtikone. Romeotakin saan rapsutella ja ruokkia mielin määrin, kuten tietenkin aina ennenkin. Harmittaa kyllä, ettei shettiksiäkin ole kolme: menee ikäänkuin harmonia sekaisin.
Työtäkin riittää. Tuskin uskoisitte, minkälaisen sotkun kolme pakkaajaa jättää jälkeensä. Tänään en ole kovin pirtsakkana, kun yöunet olivat aika katkonaiset, mutta kohta teen jonkinlaisen perussiivouksen, koska illalla tulee vieraita. Nuoremmat lähtijät eivät nimittäin käyneet ollenkaan nukkumaan. Kun lähtöaika läheni, alkoi heillä äänikin jostain syystä koveta. Olivat käyneet yöllä ohimennen myös Lohjalla grillillä, kun nälkä yllätti. Laiskaa väkeä, jääkaapit ja pakastimet olivat täynä sapuskaa. En kyllä enää jaksaisi valvoa kokonaista yötä putkeen. Vanhaksi on tunnustauduttava.
Pikkupeikko ottaa aina pakkaamisen aika rennosti - nappasi nytkin kuivurista läjän kosteita vaatteita kassiin päällimäiseksi ja totesi kuivattavansa ne perillä. Takkikin tuli kuivurista suoraan ylle. Mistäpäs sitä voisi aavistaa, että vaatteet pestä pitäisi ja kauanko niiden pesu ja kuivaus kestää. Ihan hyvin sitä voi istua tyhjä matkakassi jalkojen välissä ja kikattaa läppärilleen vielä paria tuntia ennen lähtöä. Ehkäpä elämä ei muutu paremmaksi nipottamalla?
Lähden silti hiukan nipottamaan - on parempi mieli, kun ympärillä on siistimpää.
Voi. Heräsin aamulla ja ihmettelin ihan kauheasti, että missä Karma on. Kiersin unissani sänkyä Karmaa huudellen ja aloin olla jo vähän huolissani.
VastaaPoistaSitten huomasin, ettei muutenkaan paikka näytä tutulta joten aloin kummaksumaan, että missä mie itse oikein olen.
Aamuaivot.
Pitkänokalle pusuja.
Voi pientä sinua. Pitkänokka on ihan turvassa ja nukkuu kainalossa.
VastaaPoista