Tippa linssissä

En minä kyllä nuorena ollut tällainen nyyhky kuin nykyään. Tänäänkin meinasi tulla tippa linssiin, kun lueskelin yhtä blogia. Siis tätä. Tyypithän on siis oikeasti hauskoja ja tekstit sujuvia, joten liikutus johtuu aivan muusta.

Se muu on tietenkin se, että on mukavaa seurata oman, ihan itse kotona kasvatetun, itikan sopeutumista maailmaan ja ihanaa nähdä, että sillä on luonnetta. Kaikenlisäksi on hienoa, että pörriäinen sopeutuu maailmassa ja löytää oman paikkansa. Jännityksellä odotan, montako sataa tekstiä nuo kirjoittavat ennen kuin selviää, miksi ihmeessa ne ovat yhteen muuttaneet ja mitä muuta ne tekevät kuin siivoavat ja lutraavat viinipullojen kanssa...

Se on kyllä myös sanottava, että luonnetta löytyy sitä isommaltakin lapseltani. Jopa niin paljon, ettei se ala mitään blogeja väsätä - tosimies kun on. Irc-galleriastahan toki tuokin löytyy, jos jotakuta kiinnostaa, miltä tämä meidän perheen tosimies näyttää.

Varmaan siksi tässä yleensä mietin tuota luonneasiaa, että kohta mennään Marilyn kanssa luolakokeeseen. Päästiin nimittäin peruuttaneen tilalle. Jännittävää nähdä, miten tällä kertaa menee. Tyhjässä luolassahan epeli ei ole ollenkaan ollut ja minua mietityttää, meneekö se a) tyhjään luolaan ahdingosta b) haukkuuko se tyhjässä luolassa c) meneekö se enää luolaan, jos se on kerran havainnut, että siellä ei ole kettua.

Ja kovasti kuitenkin salaa toivon, että tyyppi saa vastaansa sen pehmeämmän ketun, koska mamman mussuthan ei saa maailmalla itseään yhtään satuttaa, vaikka niillä olisikin sitä luonnetta. Ihmeellinen paradoksi. Ensin kasvatetaan pärjäämään ja sitten ei saisi ollenkaan yrittää.

---

Haluaako joku muuten marilyninpentuja? Nyt voi alkaa varailemaan, jos haluaa vahvistaa suunnitelmiani...