Kyllä maalla on kummallista

Talvi on taas ovella. Toivottavasti se tulee tänä vuonna sisään asti, eikä vain kolkuttele koko aikaa ovella. Viime yönä riehui taas melkoinen myrskytuuli. Paikoitellen kuulemma jopa 25m/sek, mikä on aika haipakkaa. Kaupunkilaisille voisi moista kuvailla vaikkapa kertomalla, että tukka ei pysy ollenkaan nätisti sellaisella tuulella.

Kaupunkilaisten ja maalaisten elämä näinkin pienessä maassa kuin Suomi on yllättävän erilaista. Sitä välillä hämmästyy aidosti, kuinka vieraantuneita luonnosta ovat jo helsinkiläiset.

Ihmetyksenaiheita, joita olen kuullut:

• mistä tuulee, kun on pohjoistuuli?
• voiko oikeasti olla pakko kävellä 150 m postilaatikolle, eikö laki kiellä noin pitkää matkaa?
• mistä saa vettä, jos sähkö on poikki? (kaivosta nostamalla -vastaus saa jo silmät pyörimään ihmetyksestä: eikö kaivovesi ole likaista?)
• tarvitseeko oikeasti lamppua aamulla ja illalla ulkona?
• ei katuvaloja?
• pelottaako asua metsän keskellä (karhu, ilves, pimeä, tuuli, rosvo)?

Kuinkakohan vieraantuneita ovat ne, jotka asuvat oikeasti suurkaupungeissa?

Minua hämmästytti tässä eräänä päivänä se, että ruoho kasvaa vielä - marraskuussa. Romeota se näytti ilahduttavan, kun se nyrhi omalla laitumellaan viimeisiä kesän rippeitä.

Jaa-a, nyt pitäisi lähteä töihin. Ukko juuri soitti, että matkan varrella on parikin ketjukolaria ja jonot seisovat. Pitää kerätä extra-annos kärsivällisyyttä salkkuun, jos matka kestääkin hieman kauemmin. Ehkä vielä yksi kuppi kahvia virkistäisi?

--

Ai, meinasi unohtua kiitokset: mukavaa, että niin moni koiraharrastajaystävä on käynyt Marilyniä onnittelemassa luolilla pärjäämisestä.

Yhtään pentutilausta ei ole vielä tullut, ovatkos ne eksyneet jonnekin?