Puuhakas lauantai

Eilisestä jäi jotenkin hyvä mieli. Aamulla heräiltiin ihan rauhassa, katseltiin ensin tunnin MM-agilitykooste telkkarista. Mielestäni nelonen saa agilityn näyttämään oikealta urheilulta noissa tunnin palasissaan.

Pikkuhiljaa siitä sitten lähdettiin pikkupeikon kanssa kaupungille. Olisin halunnut lopultakin ostaa peikkolapselle uudet kengät, kun vanhat on hankittu ennen toissakesän Islannin matkaa ja aika lailla Karman tuunaamatkin. Se ei onnistunut, kun kenkäostoksia vihaava peikkolapsi pääsi ikäänkuin karkuun. Rypisti otsaa minulle ja sanoi, ettei käy nyt. Kun peikko rypistää otsaa, on parasta olla ihan kiltisti. Heh. Onneksi kuitenkin sain hankkia koiranruokaa ja ihmisruokaa. Perunat vaan unohtui. Niiden kanssa sitten meinasi tulla kiire, mutta se on liian pitkä tarina tässä kerrottavaksi.

Emme onnistuneet saamaan poikaa meille syömään, mutta kolmisteen - ukko, minä ja peikko - pisteltiin perunaamuusia ja lihapataa piiloon. Hyvää oli ja just ehdittiin sopivasti ennen peikkolapsen agitreenejä. Onneksi, koska muuten se olisi taas rypistänyt otsaa.

Minä lähdin ratsastamaan. Oli jotenkin mukavan oloinen, kostea ja lämmin syyspäivä. Otin Ísingin käsihevoseksi ja ratsastin itse Félagilla. Ísing kävi paikoin aika kuumana, mutta pysyi mukana hyvin. Félagi kun laukkaa, niin Ísing pistelee vierellä melko letkeää ravia. Se ei joudu edes menemään kovaa, kun toinen laukkaa jo ihan tosissaan. Meille kaikille kolmelle tuli mukavasti hiki. Olen miettinyt kunnonkohtusjuttuja, ehkä kuntoa voisi nostaa ratsastamallakin. Juokseminen kun ei iske minuun yhtään, ei ole koskaan oikein osunut kohdalle.

Peikkolapsi on muuttanut viikoksi takaisin kotiin. Muissa kouluissa puhutaan lomasta, mutta nämä ahkerat taiteilijat puhuvat omatoimiviikosta. Nytkin peikkolapsi on omatoimisesti jossain ja meille vanhuksille jäi hoideltavaksi tuo pitkänokkainen koiruus. Se on muuten aika söpö. Illalla jouduttiin ihan houkuttelemaan se pois apukeittiöstä, kun olisi halunnut nukkua nenä peikon kassissa koko ajan. Kassissa oli varmaan peikkohajua, koska se oli täynnä likapyykkiä. Karma on siis leimautunut hienosti.

Ratsastuslenkin jälkeen istahdin tietokoneen ääreen ja jotenkin tulin liittyneeksi Facebookiin. Siellä näytti olevan älyttömästi tuttuja. Vanhan ystävän kanssa sitten päätettiin iltaa (yötä?) chattaamalla kovasti toisillemme. Melkein kuin olisi tavattu taas. Ihanaa.

---

Nyt aamupalalle, ukko tuolla paistaa meille sapuskaa. Sitten menoksi suihkuun, markkinoille ja elokuviin. Taitaa tämäkin päivä hujahtaa vauhdilla.

---

Yleisön pyynnöstä sananen vielä Marilynin eilispäivästä. Sillä oli varmasti myös kivaa. Aamulla se kaiveli ulkona tunnin ja tuli sitten kotiin, kun agilityn MM-kooste alkoi. Iltapäivällä se juoksenteli oransseissa trikoissaan metsässä kolmisen tuntia. Kun ukko ajoi autoni navetan vinttiin (rengas oli rikki ja piti vaihtaa), se syöksyi paikalle ja istahti kuskin paikalle. Kun tulin hakemaan sen ja olisin antanut namia, se ei saanut syödyksi, vaan kaapi tassullaan hampaitaan. Kun avasin sen suun, niin hampaanvälit olivat täynnä sinne juuttuneita höyheniä. Kyllä namit maistuivat, kun kiskoin höyhenet pois. Ehkä se tulee toistekin kotiin, kun kohtaa vaikeuksia...