Turhaumia

Toista kahvikupillista tässä siemailen ja kohta lähden töihin. Äsken oli ihan rauhallista: ukon kuorsaus kuului kumeana ja koiralauma jyrsiskeli kavionpalasia kaikessa rauhassa. Sitten jonkun palanen loppui ja alkoi murahtelukisa: "mrrrrr - minun luokse et tule -mrrrrrrrrr". Sitä on ärsyttävää kuunnella, kun ei ikinä tiedä, koska paukahtaa.

Eilen kävi kengittäjä ja Félagin kavioista saikin melkoisia palasia koirien herkkupaloiksi. Mielummin pureskelisivatkin niitä, kuin kaikkea muuta. Karma etenkin on viime päivinä taas käynyt hermoille: eilen se söi mustat, erittäin korkeakorkoiset juhlakengät ja yhden sohvatyynyn. Tuskin olisin niitä kenkiä ikinä enää käyttänyt, mutta niillä oli tunnearvoa. Varmaan se vaikuttaa, että pikkupeikkonen on niin väsynyt töiden jälkeen - kun ei ole vielä tottunut - , että Karman aktiviteetit jäävät aika pieniin ja se purkaa turhaumaansa ympäristöön. Marilyn onneksi vain masentuu ja mököttää, jos se ei saa puuhata. On muuten ollut viime aikoina aika myrtsinä... (nolo)

Eilen oli itselläkin aika turhauttavaa. Töissä odottelin puolet työajasta yhden palveluportaalin pystyyn saantia aivan toimetttomana. Tai en minä toimeton ollut, tulostin Norjan matkan varausvahvistukset ja ajo-ohjeet Google maps:lla. Töitä en vain päässyt tekemään. Ja ukkokin soitti kaksi kertaa: ekaksi noista pureskelluista kengistä ja tokaksi kertoi, ettei tarvitse kiirehtiä kotiin, koska sataa. Se niistä eilisistä heinähommista. Pah.

Onneksi ukko oli lämmittänyt kylpytynnyrin - oli aika rentouttavaa viimeiseksi illalla ennen nukkumaanmenoa lötköttää siellä. Enpä ole yhtään katunut sen hankintaa.

Se, ettei eilen tehty heinää tarkoittaa siis sitä, että tänään rehkitään työpäivän päätteeksi. Siinä sitä on odottamista... oikein perjantai-illan huumaa.

Taidan lähteä töihin, jotta pääsen poiskin. Jos jään kotiin, saatan alkaa jyrsiä jonkun syyttömän kenkää.