Ei kannata toivoa...

... koska toive saattaa toteutua.

Eilen aamulla minulla oli hammaslääkäri. Koko matkan toivoin hartaasti, että ne sanoisivat: "Nyt emme ehdi ottaa teitä, koska edellisen potilaan toimenpide on kestänyt huomattavasti oletettua kauemmin. Menkää ajanvaraukseen ja tilatkaa uusi aika".

Ja toive toteutui! Tosin se meni vähän niinkuin silmällä pieleen, koska ne sanoivat niin minua seuraavalle asiakkaalle. Yläviisaudenhampaan poiston luvattiin kestävän maksimissaan 5 minuuttia ja niinhän sitä sitten kiskottiin 2 tuntia! Puudutus tosin oli hyvä ja tuntemukset eivät olleet kivuliaita, lähinnä vain vastenmielisiä. No, siitä selvittiin. Tosin suu, leuka ja puuttuvan hampaan kohta ovat melkoisen kipeät.

---

Meillä on siirrytty laidunkauteen! Varmaan aikaisin kevät ikinä. Hevoset - Romeota lukuunottamatta - ovat yöt vihreällä ja päivät mustalla. Viime yön olivat ensimmäistä yötä laitumella.

Aamulla oli yllättävän helppoa saada ne pois vihreältä. Menin alas tallille, hevosia ei näkynyt, olivat jossain kulman takana syömässä. Vihelsin. Kohta alkoi kuulua melkoinen jytinä, kun kolme lihavaa ponia tuli täyttä laukkaa laitumen perältä katsomaan, mitä hyvää mamma antaa.

Annoin jokaiselle omenan ja talutin Romeon laitumelle. Jostain syystä Romeo oli halunnut viettää yön pihatossa. Se muuten liikkuu jo varsin vauhdikkaasti. Joutui juoksemaan, kun toiset hieman jahtasivat sitä, ettei vanhus varastaisi kenenkään omenaa. Pyöreyttäkin on ilmestynyt lavoille, eiköhän tuo kesän vielä pärjää.