Potilaskertomuksia

Eläinlääkäri ei oikein löytänyt Romeosta kunnon vikaa. Hampaat olivat lohkeilleet, mutta ei niissä ollut sellaisia piikkejä, mitkä estäisivät syömisen. Nielussa oli lievää turvotusta, mutta mitään kovin ihmeellistä ei löytynyt. Romeo käyttäytyi - tapansa mukaan - ihanasti eikä yhtään kiukutellut, vaikka käsi työnnettiin ihan pitkälle suuhun. Kovin on poika laihtunut ja lääkäri sanoikin, että jos sen ilme ei olisi niin hyvä ja kiinnostus ruokaan niin kova, niin pitäisi ehkä harkita lopullisempia toimenpiteitä. Saimme uudenlaista kipulääkettä ja sulfakuurin ja isot peukutukset sille, että kevät etenisi nopeasti, jotta pojan saisi laidunruohon ääreen lihomaan.

Talossa on toinekin potilas: pikkupeikon silmät alkoivat eilen vuotaa, punottaa ja kirvellä kovasti. Hän kävi kaksi kertaa eilen päivystyksessä. Ekalla kertaa sai vain reseptin ja apteekit olivat jo kiinni. Käsittämätöntä välinpitämättömyyttä lääkäriltä! Tokalla kertaa sai puudutustippoja silmiin, mutta ne auttoivat vain hetken. Pikkuinen on sängyssä, eikä voi pitää silmiä kiinni eikä räpytellä, kun sattuu niin kovasti. Mitähän alumiinipölyä simmut ovatkaan vetäneet itseensä? Ressukka, inhottavaa, kun ei voi mitenkään auttaa.

Ja onhan meillä kolmaskin potilas, joka ei tosin itse ymmärrä siitä mitään. Marilynin hännän juuressa on edelleen outo pahkura ja pitänee viedä typykkä ohutneulanäytteelle, jotta saadaan selville, mikä ihme se on. Marilyn ei myöskään halunnut ruokaa tänä aamuna, mutta se voi johtua siitäkin, että sitä ei kiinnosta muu kuin Kleon astuminen... *huoh* Käsittämättömän rasittavaa, kun ne kaksi koko ajan huohottavat ja hosuvat jossain.

No, töihin tässä on lähdettävä. Unettoman yön jälkeen ei ihan nappaisi, mutta mentävä on, ei auta.