Pienet ilot

Ihmiset ovat aika lailla tapaholisteja. Ilmeisesti suurimmalla osalla meistä on turvallisempi olo, kun kangistumme kaavoihimme ja teemme asiat aina samaan aikaan ja samalla tavalla. Toisaalta sitä sitten jymähtää vähän henkisestikin, kun kaikki on aina samoin.

Miksi tuollaista ajattelen tänään? Siksi, että omiin rutiineihini on tullut yksi merkittävä muutos. Joka toinen lauantai minun ei tarvitsekaan herätä aamulla ihan kokonaan, vaan voin vain puoliksi nousta ylös, pikapissittää ja ruokkia koirat ja pissittää ne taas yöpukusillani ja kavuta takaisin omaan, lämpimään sänkyyni ja herätä vasta esim. kymmeneltä tai ihan milloin huvittaa. Tai oikeammin, nukun niin kauan, kun Kleoa huvittaa. Kleo on koiristamme se, jolta ekana pettää rakko. Marilynillä se taitaa olla aivan pettämätön.

Miksi joka toinen lauantai? Siksi, että säilöheinäpaali kestää kaksi viikkoa ja uusi tuodaan aina lauantai-iltapäivisin. Perjantai-iltana paalin keskustaa on niin paljon (tai vähän) jäljellä, että jaksan kierittää sen hevosille ja niille riittää siitä koko yöksi syötävää. Näin ollen minun ei tarvitse kävellä alas tallille noina aamuina. Ai että sellainen tuntuu ihanan laiskalta ja ylelliseltä.

On ihanaa, että on viikonloppu. Loppuvuotta kohden alkaa aina vähän takki tyhjetä ja jatkuva pimeys vaikuttaa mielialaan. Viikko enää, niin päivät alkavat pidetä. Odotan sitä enemmän kuin Joulua. Onhan Joulukin kiva omine traditioineen, mutta nyt kun omat lapset ovat aikuisia, se ei enää ole sellainen ylenpalttisen riemun juhla. Nautittava ja mukava kylläkin, tänä vuonna se osuu vielä ideaaliin kohtaan ja vapaasta tulee poikkeuksellisen pitkä.

Olen jopa edellä valmisteluissa, sillä olen ostanut jo yhden lahjankin. Minullahan se jää aina aivan viime tippaan, kuten kaikki muukin. Yleensä kuitenkin olen kaiken valmiiksi ajatellut ja siksi ostosten teko voikin jäädä yhdelle päivälle.

No, enpäs jorise tässä enempiä, kun ei tunnu mitään asiaakaan olevan. Kunhan yritän vätellä velvollisuuksiani. Imuri, pyykkikone ja tiskikone tuolla viekoittelevat työn tekoon. Olen onnistunut jo monta päivää välttämään niiden kiusaukset. Voin vakuuttaa ettei se ole ollut edes vaikeaa.

---
Tärkeimpiä eivät ole isot ilot, vaan se, että saa paljon irti pienistä. - Jean Webster