torstaina, joulukuuta 27, 2007

Paluu arkeen

Nonni, Joulu on ohi - ihan mukavasti menivät pyhät. Se, mitä jäin kaipaamaan, oli kunnon ulkoilukelit. Minusta ei ole tarpomaan vesisateessa pihalla, ei nykyään. Kun kerran valita saa, niin tulee valituksi se helpompi vaihtoehto: sisällä peiton alla suklaata syömässä ja telkkaria tuijottamassa. (Tämä vaihtoehto näkyy jo päällekin päin... toivottvasti Uuden Vuoden lupaukset muuttavat tätä asiantilaa jotenkin...)

Eilen ukon vanhin tytär perheineen tuli kylään ja saimme ripauksen lastenkin joulutunnelmia. Pikku-Wilma on 2½v ja hirveä höpöttämään. Monta päivää pikkuinen oli odottanut pönttöön pääsyä ja se lämpeni niin hitaasti, että melkein meinasi typykältä pinna palaa. Onneksi ehti sinne ja kovasti tyttönen taisi nauttia, vaikka satoikin vettä ja tähtiäkään ei näkynyt.

Istun tuvan pöydän ääressä ja kaikista muista huoneista kuuluu vienoa kuorsausta. Olen ainoa, jonka pitää lähteä liikenteeseen: työ kutsuu. Ei kovin houkutteleva vaihtoehto. No tänään ja huomenna töihin ja sitten on taas 4 pv vapaata. Ei huono.

---
Minulla on kaikki hyvin. Sade ei tavoita minua, huoneeni on hyvin lämmitetty, mitä muuta voi pyytää? Eikä myöskään työstä ole puutetta... - Paul Klee

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos etukäteen, että kommentoit asiallisesti. Mainokset ja epäasialliset kommentit poistan, jos viitsin.