Just joo, odotettu marraskuu tuli tänään ja toi vesisateen tullessaan. Lämmintä on +9 C ja vettä lotisee taivaalta. Yäk.
Ylläoleva on niitä asioita, joista ei kannattaisi valittaa, kuten olen joskus viisaasti kirjoittanut ja usein ajatellut. Väistämättä sellainen kuitenkin harmittaa. Haluaisin niin kovasti, että tulisi tähtikirkkaita iltoja ja kuulaita pikkupakkasia. Kuivaa. Ei mutaa.
Yksi positiivinen juttu tuossa säässä on: en viitsi mennä ulos, koska olen selvästi jotain erikoislaatuista sokeria juuri tänä syksynä (olomuoto kehittyy ajan myötä, tiesittehän?). Tämän vuoksi olen muutamina päivinä innostunut siivoamaan. En tosin kovasti, mutta olen tehnyt (omituisen) päätöksen, että joka päivä yritän uhrata löhöilyajastani 30 min siivoamiseen. Yhtenä päivänä pesin jääkaapin alalistat ja sen alla olevan pölypesäkkeen, toisena tuli pesuhuoneen lian kyllästämästä kaakelista ja seinistä sitruunanraikkaat ja puhtoiset, kolmantena saunan lauteet saivat kyytiä.
Suosittelen muillekin, joiden koti ei aina ole putipuhdas ja siivous kyllästyttää. Ei väsytä kohtuuttomasti, mutta piristää, kun näkee kättensä tulokset. Jonain päivänä minusta tulee valkotornaado. Yäk.
---
Rakko laiskan kämmenessä, känsä työtä tekevän.
Ei huolta, huomiselle on luvattu länsimyrskyä, 21m/s tuulta joten sähköt ainakin pimenee taas koko kylästä :)
VastaaPoistaSiinäpä on taas talven odotusta kerrakseen.