Ärsyttää suunnattomasti, kun aamutoimet menevät pieleen siksi, että tarvitsemani tavarat eivät ole oikealla paikallaan. Nousen nimittäin väkisin ylös erittäin koomassa ja suoritan aamun tehtävät varsin konemaisesti, joten tavaroiden löytyminen on sujuvan toiminnan kannalta oleellista.
Koirien remmit ja turvaliivit kuuluvat koriin ulko-oven viereen, josta ne on helppo kaivaa esiin, kun on saanut kengät jalkaan ja otsalampun otsalle. Otsalamppu on aina taskussani ja mielelläni en sitä lainaa, koska se on katastrofi isolla K:lla, jos sitä ei aamulla löydy. Rönttökengät (ne hevonpaskaiset) ovat "paraatiovella" heti vasemmalla. Niitä ei saa lainata eikä siirtää.
Muu perhe ei oikein ymmärrä aina näitä tarpeita. Tavarat ovat milloin milläkin ovella ja missäkin paikassa. Karman remmiä ja kaulapantaa on etsitty ja löydetty aamuisin pikkupeikon sängystä antamilla vihjeillä mm. "metsän laidasta siitä, mihin kallio loppuu", "lipputangon juurelta", "kuistin kaiteella, kai" ja pahin "emmätiiä" on useimmiten vastauksena.
Kun päästän koirat ekalle pisulle, laitan aina Karmalle heijastinliivin päälle, vaikka se yleensä käy vain pikapisulla ja tulee heti sisään. Toisinaan se ryntää jonnekin enkä halua sen tietenkään jäävän auton alle. Tänä aamuna en löytänyt sitä liiviä mistään, en mistään - etiskelin joka ikiselta tuolinselukselta ja pyykkituvasta ja ihan kaikkialta. Karma juoksenteli ympärilläni kiireisenä, mutta auttavaisena ja yritti nokallaan osoittaa mm. omaa remmiään, joka oli paikallaan korissa, mutta siellä ei ollut turvaliiviä, vaikka katsoin ainakin kuudesti. Minua potutti aivan suunnattomasti ja olin jo valmis karjahtelemaan nukkuvalle tyttärelle vienolla äänellä aiheesta, kun onnekseni löysin sen liivin.
Vähän siinä sitten säästyi hukkaan mennyttä aikaa, kun sitä ei tarvinnut pukea otuksen päälle ollenkaan.
---
Onnellinen on ihminen joka nauraa itselleen, häneltä ei huvi lopu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos etukäteen, että kommentoit asiallisesti. Mainokset ja epäasialliset kommentit poistan, jos viitsin.