Ukkosta, jytinää ja kiirettä

Heräsin aamulla tuntia ennen kellonsoittoa salamointiin ja jyrinään. Istuin hetken lasikuistilla katsomassa, kun salamat valaisivat koko tienoon. Upean näköistä. Sitten väsymys vei voiton ja menin takaisin nukkumaan. Väsyttää vieläkin, mutta onneksi on perjantai eikä viikonlopulle ole hirveästi varattuna ohjelmaa.

Viime päivät ovat olleet yhtä haipakkaa. Kiireistä menoa, mutta pääosin mukavaa. Yhteen turhaan mutta tuliseen riitaan jouduin alkuviikosta välimieheksi, mutta siinä hommassa epäonnistuin kyllä. Taitaa olla niin, että kahden luupään väliin ei kannata mennä vaikka pyydettäsiin. Ne kun hakkaavat päitään yhteen ja oma pääsi on välissä, niin kipiää se tekee.

Eilen pääsin taas pitkästä aikaa Marilynin kanssa agilityä treenaamaan. Kun tutustun rataan, minulla on nykyisin aina suhteettoman kädetön ja toivoton olo. Eilenkin teki mieleni lähteä pois jo ennen rataa. En ymmärrä, mistä nuo suorituspaineet ovat tulleet. Kun teimme kolme pikkuista radanpätkää, Marilyn meni pääosin juuri sinne minne sen ohjasin - siis myös väärille esteille, koska valssailin liian aikaisin yms. - ja tuntui siltä, että pikkukoiruus oli kiinnostunut sekä minusta että porsaanfileestä. Mukava tunne.

Pitkällä radalla taas oli Marilynin keskittyminen huonoa, varmaan omankin huonon skarppaukseni vuoksi. Mikä ihme siinä on, ettei jaksa olla terävänä edes sitä varttia, minkä oikeasti radalla viettää?

Tänään varmaan mennään pihacuppiin kokeilemaan yhteistyön laatua vieraassa paikassa.
---

Mutta nyt pitää liikkua, että pääsen töihinkin tänään. Tai siis lähinnä poiskin sieltä.

---

Suuttua saa vaan ei äkeissään olla.