Sateen jälkeen

Ai mahtava, miten ihanaa oli herätä tänään, kun pieni sade pyyhki maisemaa. On ollut kuuma, helle ja lomalaisten ihannesää (lainauksia lehtien jutuista). Joo, eri kivaa viettää vapaapäivää, kun ei jaksa edes hengittää ja iho on koko ajan hieman kostea. No ei ole! Kohtuus kaikessa, sanon minä.

Nyt kun on hieman viileämpää jaksaa ehkä hiukan tehdäkin jotain. Lueskelin tuossa yhtenä päivänä viime vuotisia lomamerkintöjä ja siellä olevaa tehtävälistaa ja huomasin, että osa viimevuoden hommista on jäänyt tänäkin vuonna tekemättä. Hui, hai - ei mahda mitään, kun tämänkin vuoden kesälomat on melkein pidetty!

Sitten päätin, että tänään voisin imuroida ja pestä lattioita ja laittaa puhtaita mattoja lattiaan. Ja siksipä syöksähdin ulos ja vietin siellä rapiat puoli tuntia ja kuvasin vesipisaroita. Takkutyttären kommentti näistä oli, että keskityn liikaa siihen, että olennainen on kuvan keskellä. Otin jotain kolmisenkymmentä kuvaa ja valkkasin tähän muutamia. Pitäisi varmaan raapia rahaa kasaan ja ostaa kunnon makroputki.

Tyttären huoneesta kaikuu niin raukeaa musiikkia, että jos en kohta lähde liikkeelle, istun tässä koko päivän haaveksimassa jotain ja kaikki moskan siivoaminen kotoa jää tekemättä. Siinäköhän on syy siihen, että en tätä Islannissa ahkeraksi kuvattua tytärtä meinaa saada kotona motivoitua mihinkään hommaan? Täytynee mennä tuonne ja kieltää raukean musiikin kuuntelu.