Mattopyykkiraportti

Oletteko koskaan menneet kunnan julkiselle matonpesupaikalle pesemään mattoa (koko 4*2 m), jonka sisältä paljastuu auki leväytettäessä Neitsyt Marian kuva homeella piirrettynä?

Minä tein niin eilen. Pojan matto oli yllättäen alkanut kasvaa harmaata karvaa, kun siihen oli armeijassaollessa kaatunut lähes täysinäinen mehupurkki. Pojan viime lomalla siivoilimme yhdessä ja silloin tuo rullalle kääritty ilmestysmatto kulkeutui minulle kotiin pesua odottamaan. En halunnut sitä kotona alkaa ollenkaan käsitellä, joten nostin nyytin auton takapaksiin ja kannoin sen muina miehinä matonpesupaikalle. Paikalla olikin jo pienehkö lauma niitä ihannekotirouvia muoviessuineen, jotka pesevät niitä lähes puhtaita matojaan hiljalleen hyräillen mäntysuovan puhdas tuoksu ympärillään leijuen.

Avasin maton, pläjäytin valtaisan tahrakohdan täyteen Bäckmanin tahrasuolaa ja aloin hinkata nukkapintaa pois kevyesti hymyillen. Ihannerouvien katset harhailivat mattoni pinnalla muutamia kertoja, mutta sitten heidän mielenkiintonsa keskittyi muualle. Luulen silti, että ompeluseurassa saatetaan jälkeenpäin ihmetellä moista iljetystä.

---

Ja odotettu pikkupeikko saapui eilen kotiin aikataulun mukaisesti. Kodissa on taas hieman enemmän ääntä ja elämää. Musiikkia ilmassa ja likapyykkiä lattialla. Olimme tytärtä vastassa tyttären parhaan ystävän kanssa varustettuna Kleolla, ruusulla ja valtaisalla plakaatilla, jossa oli tyttären nimi. Höpsöiksi nimitteli meitä. Ja mikä ettei, sellaisia ollaan.

Niin, pakko vielä mainita, että kaksi läskipossuhevosta sai jo eilen kyytiä tyttäreltä luvatun mukaisesti. Islannissa saatu hevoskärpäsen purema vaikuttaa vielä.