Juhlahumua

Eilen oli juhlan tuntua ilmassa, kun appiukko täytti 85-vuotta. Jalka ei enää nouse, kuten muutamia vuosia sitten, mutta mieli on pirteä, kun nuoriso käy tapaamassa. Erityisesti Pikku-Wilma 2-vee saa sydämen sulamaan. Sitä on mukavaa katsoa.


Lupasin appiukolle onnittelukorttina ja lisälahjana pienen kirjasen valokuvia juhlilta. Kuvia tuli räpsittyä lähes 400, joten pikkuisen saattaa olla vaikeuksia päättää, mitä valitsisin. Onneksi vieraita oli vain kourallinen, joten riittänee, kun otan parhaan otoksen jokaisesta, ryhmäkuvan ja lisäksi sikermän villinä kirmaavasta Wilmasta nurmikolla.


Tiesittekö muuten, että 2-vuotiaan saa uskomaan, että kiven sisällä on mörkö ja sen murinaa voi kuulla, jos laittaa korvan sitä vasten?
*kuvan copyright pikkupeikko-takkutukka*

---

Ei ilman toimeenkaan tule, ettei yhtä kertaa päivässä hullutella saa.