Elokuisina hellepäivien aamuina sumu elää omaa nopeaa elämäänsä. Kun nousen ylös ja kävelen alas pihatietämme siirtämään hevoset pois laidunlohkolta, sumu lepää maassa ja sen kosteat pisarat hyväilevät ihoa. Tänä aamuna se tuntui erityisen mukavalta, koska kasvoni saivat eilen aivan liikaa aurinkoa.
Kun tulen takaisin noin 15 minuutin kuluttua, sumu roikkuu jo puiden alaoksilla ja nouseva aurinko häämöttää sumun keskellä.
Kun lähden töihin noin puolen tunnin kuluttua, sumua ei enää ole.
Näiden hetkien vuoksi kannattaa herätä aikaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos etukäteen, että kommentoit asiallisesti. Mainokset ja epäasialliset kommentit poistan, jos viitsin.