Talviset tunnelmat

Talvi tuli - lopultakin. Pakkasta on yli 10 astetta. Kun kävin aamuhommat hoitelemassa, ohut lumikerros narisi jalkojen alla ja tähtikirkas taivas valaisi aavistuksen tietäni. Upeaa.

Eilinen meni ihan vilauksessa ohi. Nyt pääsin jopa ratsastamaan, ei mennyt koko päivä päiväunien merkeissä. Olen kyllä iloinen issikoiden selväpäisyydestä: matkan varrella naapurin kuusivuotias pikkupoika oli päättänyt mennä piiloon ojaan ja hypähtää sieltä ylläriksi ylös juuri kun olemme kohdalla. Félagi toki pelästyi, mutta järkevällä tavalla - se lähti reippaassa töltissä pohkeenväistöllä toiselle puolen kylätietä ja pysähtyi ja pörähti pojalle korvat tötteröllä. Varmaan tarkoitti sanoa: "Kylläpäs pelästytit!". Luulisin, että mikäli olisin ollut jonkin muunrotuisen hevosen selässä, olisi hepo pysähtynyt vasta toisella puolen kylää eikä 4 metrin päässä toisella puolen tietä.

Postilaatikkooni kolahtelee tasaisin väliajoin raporttia Itävallasta, kännykkäkuvia paikan päältä. Niistä saa kyllä lähinnä sellaisen käsityksen, että tytär on kulinaarilomalla: kuvateksteinä on ollut "ranskanperunoita sumussa", "repsahdus illallisella" (=iso olut) sekä "aamupalalla". Oli siellä yksi kuva, jossa tytär "nauttii ekasta laskusta", joten kaipa siellä on lumilaudankin päälle päästy.

Eilisillan kruunasi alokaspoikani, joka tuli saunomaan ja syömään. Appiukolle tuli ylpeydestä kyynel silmäkulmaan, kun näki pojan lomapuvussa. Olen kyllä itsekin ylpeä pojastani, joka on hyvää vauhtia kasvamassa aikuiseksi. Ehkä armeija pystyy opettamaan pojillemme kärsivällisyyttä ja kuuliaisuutta sopivassa määrin. Nykyajan ihmiset ovat kovasti tyyppiä mullekaikkihetinyt ja minusta se on merkki lapsellisuudesta ja lyhytnäköisuudestä.

---

Näin yksinollen täällä talossa on liian hiljaista ja rauhallista - kohta unohdan lähteä töihin, kun istun ja nautin siitä, että ei ole ketään herätettävänä. Taidan kuitenkin lähteä liikkelle, kiireinen viikko on vielä edessä päin.