Kosteutta silmänurkissa

Viikko on ollut mielenkiintoinen ja työntäyteinen. Olen tainnut joka päivä tehdä töitä vähän yli päivän tarpeen. Siellähän ovat sitten tunnit liukumavarastossa.

Sunnuntaina käytiin perheemme valtionelättiä tapaamassa. Tytär näki matkalla vankila-kyltin ja olisi halunnut sinne, koska ei ole koskaan käynyt vankilassa. Sovimme, että menemme sinnekin yhdessä velipoikaansa tapaamaan, mikäli sinne joutuu... -Tässä kohtaa voi heti todeta, että perheemme sisäinen hirtehishuumori ei ehkä aukene kaikille.-

Pojalla tuntui huumorintaju, fysiikka ja äly riittävän hyvin armeijan hommiin. Miehen ympärillä leijuvaa testosteronipilveä pystyi melkein koskettamaan, sen verran miehinen oli ilmapiiri ollut. Tyttären sanoin: "Oli niin äijää, niin äijää!" Oli jotenkin outoa nähdä normaalisti mustiin pukeutunut poikani armeijan maastonvärisessä lomapuvussa. Epäilimme, että oli varusvarastolla varmuuden vuoksi kysynyt saako niitä mustina ollenkaan. ;) Kaikesta yhteisestä naurusta huolimatta, olin kotimatkalla jotenkin haikea siitä, että pieni poikani (syntymäpaino vähän yli 3kg, nyt 90 kg) on armeijassa ja iso mies.

Maanantaina oli agilityilta, kuten aina. Minulle erityisen vaikeaa on oppia uusia temppuja, kuten takaperin juokseminen. Jonain päivänä läpsähdän sinne matolle selälleni. No, sitten nauretaan. Tytär ja naapurin Bondi-mali ovat viime aikoina edistyneet aimo harppauksen. Bondi suorittaa välillä rataa keskittyneesti ja kauniisti. Ihanaa katsottavaa. Tosin vain paikoitellen, mutta uskoisin, että kasvavassa määrin.

Eilen ostin jotain, mistä en ole varma, kadunko asiaa myöhemmin. Ai mitä ostin? Tyttären lentoliput Islantiin ja takaisin. Melkein kaksi kuukautta hän viettää siellä ensi kesänä. En tiedä kostuivatko silmäni etukäteisikävästä vai kateudesta, kun painoin confirm-nappia.

---

Niiskuneiti oli löytänyt kevän ensimmäisen krookuksen nenännipukan. Se oli pistänyt esille lämpöisestä maasta eteläisen ikkunan alla eikä ollut vielä edes vihreä. - Pannaan lasi sen päälle, Niiskuneiti sanoi. Siten se selviää kylmästä yöstä. - Älä pane, sanoi Muumipeikko. Anna sen selvitä miten parhaiten taitaa. Minä luulen, että se selviää paremmin, jos sillä on vähän vaikeuksia.