Tapania

Nukuttaa vielä. Enemmän nukuttaa, kun katselee ympärilleen. Talo on kuin pommin jäljiltä ja ruokavieraat tulevat iltapäivällä. Keittiön pöytä notkuu tyhjiä viinipulloja, oluttölkkejä, kokistölkkejä, kotikaljapulloja, likaisia astioita. Imuroitavakin olisi, kun Wilma tulee ja hän voi vielä välillä ryömiä ja konttaillakin. Kohta, ihan kohta, kerään itseni kasaan ja alan hyöriä.

Sitä ennen voisi muistella vaikka eilisen päivän menoa. Sain kun sainkin ratsun alleni, tytär antoi lainata Vissaa ja sen kanssa käpöttelimme jäistä kylätietä. Hyvin pitivät hokit ja Vissa on ihana, kun se on aina niin reipas. Tyttärellä ja minulla on kylläkin varsin erilaiset ratsastustavat, tyttären antamat avut ovat pumpulinpehemeät, vauhdinmuutoksetkin kaiketi lähinnä ajatellaan eikä paljon pohkeitakaan anneta. Kun painoin pohkeet Vissan kylkiin kiihdyttääkseni sen menoa hieman, se pysähtyi ja katsoi minua närkästyneesti. Varmasti halusi sanoa, että pienempikin riittäisi. No, yritin pehmeämmin ja yhteistyömme oli aika saumatonta. Hohhoijaa, ensi kesänä minulla on kolme ratsastettavaa, kun tytär lähtee sinne Islantiin ja varmaankin Ísingkin alkaa olla ratsukunnossa. Toivottavasti on kivat säät, etteivät jää kopukat ihan käyttämättä.

Poika läksi kavereiden kanssa illalla baariin. Olimme ukon siskon luona viemässä 50-vuotislahjaamme, kun pojalle soitettiin ja tietenkin hänen mielensä teki jo kalkkisten parista oman ikäistensä seuraan. Isänsä hänet vei ja poika epäili tulevansa yöllä taksilla takaisin, kun omassa kodissa ei ole ruokaa eikä mitään. Ei kumminkaan tullut, tuli tekstari, jossa kertoi kuitenkin menevänsä omaan himaan yöksi. Palaa tänään, kun on tapanipäiväinen jouluateria täällä meillä. Se onkin sitten juhlien isoin porukka, 13 ruokailijaa. Varmasti on mukavaa, kun on niin iso porukka yhdessä.

Kokeilin muuten aamulla tuota uutta sohvaa, kun se oli valmiiksi levitettynä mahdollista pojan kotiinpaluuta varten. Siinä oli hyvä nukkua. Hieman hymyilytti, kun seinän läpi kuului tyttären miehekäs ja kumea kuorsaus. Eilen juuri nauroimme, että pojan kuorsaus on vaatimatonta piipitystä tyttären kuorsaukseen verattuna. Tosi on. :)

---

Taidan mennä hakemaan lisää kahvia, että saisin koneen käyntiin. Voi olla, että vaatii pienen aamukävelynkin, että saisi itsensä niin pirteäksi, että jaksaisi kaiken taas laittaa kuntoon. No, huomenna tähän aikaan olen jo työpaikalla. Ihan kiitämällä nämä pyhät aina menevät ohi.