Loppusaldo

Uskomatonta, että taas on vuoden viimeinen päivä. Pitäisikö luodata katse menneisyyteen ja kelata pätkä vanhaa vuotta taaksepäin? Niinhän kaikki kalkkikset aina tekee? ;)

Vuoden aikana tuli tehdyksi kaksi ihanaa lomamatkaa.

Huhtikuussa oltiin ukon kanssa Egyptissä Sharm el Sheijk'ssä viikko. Silloin tuli täyteen 20 vuotta tätä taivalta avioliiton myrskyissä ja satamassa. Lomapaikka oli muuten ihan oiva, edullinen ja loistavat säät. Kauniit koralliriutat. Paljon tuli nukutuksi rannalla. Rento olo. Kiitos matkan onnistumisesta kuuluu tietenkin myös tyttärelle ja naapurin Katjalle ja Mikalle. Tytär hoiti eläimet ja Katja ja Mika huolehtivat siitä, että tytär pääsi koluluun ja koulusta pois.

Elokuussa oltimme sitten tyttären ja ystävämme Sadun kanssa kymmenen päivää Islannissa. Se oli toisella tavalla mahtava reissu. Islannin maisemat ovat henkeäsalpaavan upeat. Maa on kaunis ja ihmeellinen. Yhteispelimme kolmistaan loman aikana oli myös mahtavaa, kolme eri-ikäistä naista, ystävinä - kenelläkään ei kampaa eikä hiusharjaa matkassa - rento fiilis ja reipas mieli koko matkan ajan. Tämän matkan ajan ukkokulta hoiti kodin ja eläimet. Joskus hän nurisee, että golfbägiä ei tarvitse ruokkia, kun hän on poissa. Minun "harrastevälineeni" osaavat kuitenkin lohduttaa ja lämmittävät sänkyä, kun olen poissa.

Vuoden kulkuun kuuluu myös oleellisesti Pikku-Wilman ja muiden tuttavapiirin pikkuihmisten kasvun ja kehityksen seuraaminen. Nuo alle kaksivuotiaat ovat muuttuneet vuoden aikana eniten. Kaikki ovat vaihtaneet askellajin nelijalkaisista kaksijalkaisiksi ja jokainen aloittaa kohta itsensä ilmaisun puheen kautta. Ehkä elän niin kauan, että näen kaikki nuokin vielä aikuisina...

Yhdistystoiminnan puolelta ensimmäinen vuosi moniin vuosiin, kun en kuulunut minkään yhdistyksen hallitukseen. Agiseuran puheenjohtajuuden jättäminen ei tapahtunut hetken mielijohteesta. Asiaan vaikutti kyllä erikoisen paljon nimetön ja ilkeämielinen viestintä seuramme vieraskirjalla, mutta muutenkin oli varmasti oikea aika jättää ruori muille. On ollut helppoa tottua siihen, että joka päivä ei saakaan kymmentä harrastustoimintaan liittyvää mailia ja viikottain soittoja agilitystä innostuneilta uusilta harrastajilta. Aikaa on jäänyt myös harrastamiseen. No, ensi vuosi saattaa olla taas toisenlainen, mutta se nähdään sitten helmikuussa...

Kuluneen vuoden aikana arki ja työ on ollut pääosin nautittavaa. Tokihan on sattunut ikäviäkin asioita ja elämä ei aina hymyile, mutta verrattuna moniin muihin (se köyhä neekeri, jolla ei ole tarpeeksi ruokaa ja joka on vielä onnettomuudekseen bingossa töissä) elämäni on hyvää. Onneksi osaan myös nauttia siitä enkä mielestäni käytä päiviäni nurisemiseen. Sellaisiakin tyyppejä näkee...

---

Nyt voisi vielä hehkauttaa eilistä. Seuran agimestaruuskisoissa Marilyn sai ihan kivan tuloksen: 10 virhepistettä ja alle (löysän) ihanneajan. Päästiin neljän koiran joukossa kakkostilalle. Mestaruus jäi saamatta, mutta olen iloinen, että sen sai nuori harrastaja. Menestys kannustaa. Marilyn oli huvittava, kun radan lopuksi sen piti vielä käydä heiluttamassa häntää ja hyppimässä innoissaan kaikkia ratatoimihenkilötä vasten kuin kiitokseksi. Se on kyllä iloinen ja ihmisiä rakastava otus. Hieman kuriton, mutta who cares. ;)

---
Ja aivan loppuun sopinee lainaus, jonka voisi yrittää muista ensi vuonnakin - edes ajoittain ;):

Keski-ikäisen Rukous

Herra, Sinä tiedät paremmin kuin minä, että olen tulossa vanhaksi. Suojele minua tulemasta liian puheliaaksi ja ajattelemasta, että minun on sanottava painava sanani joka asiassa ja joka tilaisuudessa.

Vapauta minut haluistani järjestellä kaikkien muiden asioita. Tee minusta ajatteleva ihminen - ei ärtyisä, eikä ylemmyydentuntoinen. Ottaen huomioon viisauteni laajan varaston, on tosin sääli olla sitä kaikkea käyttämättä, mutta tiedäthän Herra, että haluan kuitenkin säilyttää muutaman ystävän itselläni elämäni loppuun saakka.

Pidä mieleni vapaana loputtomien yksityiskohtien kertaamisesta ja anna minulle siivet, joilla voin lentää suoraan asian ytimeen. Sinetöi huuleni vaikenemaan kaikista kivuistani ja vaivoistani, jotka ovat lisääntymässä ja joista puhuminen on sitä miellyttävämpää mitä pidemmälle vuodet vierivät. Pyydän sen sijaan itselleni tarpeeksi voimaa kuunnella muiden vaivoja ja kestävyyttä ymmärtää heitä kärsivällisin mielin.

Pidä minut suhteellisen lempeänä. En halua olla mikään pyhimys, sillä muutamien sellaisten kanssa on hyvin vaikea elää. Mutta hapan vanha ihminen on paholaisen suurimpia töitä.

Auta minua saamaan elämästäni irti kaikki mahdollinen hauskuus. Ympärillämme on paljon hauskoja asioita, enkä haluaisi menettää ainoatakaan niistä.