Perhe on paras!

Ihanaa viettää viikonloppua perheen kanssa. Luen perheekseni aika laajan joukon tässä lähipiirissä olevia ihmisiä: ukon, omat lapseni, ukkokullan vanhimman tyttären ja hänen miehensä ja lapsensa, appivanhempani sekä appiukon siskon.

Appiukkoa en kyllä ikinä sano appiukoksi enkä oikeastaan edes ajattele sellaisena, hän on Vaija, se on vanha karjalainen isoisänimitys. Anoppi on Mummo, mummo edustaa ihanasti mummon prototyyppiä. Hän on se pullantuoksuinen ihana ihminen, jonka soisi kaikille lapsille isoäidiksi.

Tietenkin omaan perheeseeni kuuluu sitten lisäksi velipoika vaimoineen, joihin vain ei tule tarpeeksi pidettyä yhteyttä.

Lauantaina pidettiin yhdistettyjä syntymäpäiviä/isänpäiväjuhlia - ukon tytär Katariina täyttti 3.11 aika monta vuotta ja poikani 10.11 sen 19 vuotta. Pojasta piti tulla Katariinalle 18-vuotislahja, joten Kake siis taisi täyttää 29 tai jotain sinnepäin. Lisäksi vietettiin ennakkoon isänpäiväjuhlaa, kun oltiin onnistuttu saamaan kaikki yhteen.

Poika oli juhlinut aika railakkaasti edellisenä iltana. Pitää kunnioittaa sitä, että hän ylipäätään saapui paikalle. Tosin aika ison osan ajasta hän oli nukkumassa, mutta ei se haitannut.

Pikku-Wilma piti kyllä taas huolen siitä, että naurua riitti. Katselimme telkkarin kautta valokuvia Wilman Espanjanmatkasta ja pikkuihminen ei meinannut nahoissaan pysyä, kun kaikki jutut piti esittää, mitä valokuvissa nähtiin. Näimme mm. esitykset "kävelyllä rantabulevardilla", "auringonotto", "unessa", "uimassa", "miten pestään iho", "miten hierotaan aurinkorasvaa" iahn vain murto-osan mainitakseni.

Kuvassa Wilkku on hetkeksi taas saatu istumaan, mutta kovasti pitää selittää, että "Poing" tai jotain muuta. Lisäksi juostessa pitää koko ajan huutaa "Äitii!" ja sitten äidin pitää vastata "Wilmaa!". Hassua porukkaa.

Tänään sitten käytiin ihan neljästään syömässä Lohjan keskustassa Martinassa pihvit. Ukko oli sitä ennen käynyt pojan kotona käymässä rajua taistelua television kaukosäätimestä. Pojalla on hieno, uusi litteänäyttöinen telkkari, jota isäukon taitaa loppujen lopuksi käydä hiukan kateeksi. Hassuja, nuo poikalapset, oli ne minkä ikäisiä tahansa. :)

Sitten käytiin vielä mummolassa isänpäiväkahvilla - ilman poikaani, joka tätä kirjottaessani on nauttimassa Helsingin Jäähällissa Unholy Alliance -konsertista. Konserttiliput huusin hänelle ja ystävälleen huuto.netistä - kaikkea sitä joutuukin lasten eteen tekemään.