maanantaina, marraskuuta 06, 2006

Maanantaiaamuisinkin on pakko...

... herätä. Niin sanoi Nitti, vanhin koirani. Se on viisas otus, mutta turhan kaavoihinsa kangistunut, kuten aikuiset yleensä. Joka aamu pitää päästä pissille, joka aamu pitää saada ruokaa, joka aamu tallilla pitää saada oma porkkana, kun hevoset ruokitaan.

Minä kysyn: Missä on vaihtelu? Milloin me nautimme täkin lämmöstä nukkuen pitkään ja hartaasti? Milloin hullutellaan? Milloin levätään?

Ja Nitti vastaa: saahan sitä ihan koko päivän nukkua sohvalla. Tai olla nukkumatta. ;)

Tasan ei käy onnen lahjat. :D

---

Joten mentävä on. Työ ja arki kutsuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos etukäteen, että kommentoit asiallisesti. Mainokset ja epäasialliset kommentit poistan, jos viitsin.