Oravanpyörässä

Viime viikko vilisti taas sellaista vauhtia ohi, että ei oikein edes ehtinyt tajuta.

Torstaina naapurin Katja kutsui porkkanasäkin noutoon ja samalla kahville. Hänellä käy "porkkanaukko" säännöllisesti tarjoamassa porkkanasäkkejä ja samalla Katja aina ostaa meille muillekin säkin. Erinomainen järjestely. :) Ilta oli kiva, istuskeltiin kolmistaan -Pikku-Emma kolmantena- ja päivitettiin parin viikon kuulumiset. Hiukan se keskusteleminen on sellaista rikkonaista kun tuollaisella yksivuotta ja 5 kk -ikäisellä on siinä aika paljon sanomista väliin... Se ei kyllä haittaa yhtään, kun Emma on niin ihana.

Perjantai meni töitä tehdessä- illalla laitoin jotain hyvää ruokaa ja sohvaperunoitiin.

Lauantaina aamulla yhdeksäksi jo agilityhallille HalliCupiin töihin ja kisaamaan. Mukana olivat naapurin Bondi tyttären ohjattavaksi ja oma Marilyn, jotka molemmat käyvät aika kuumina, kun väkeä on paikalla paljon. Marilynin kisasuoritus mölliluokassa meni aivan kohtuullisesti, kun ottaa huomioon, että tajusin ottaa koiran haltuuni jo 2 min ennen kisasuoritusta, joten se ei oikein tiennyt minne sinkoaisi ja kenen kanssa. Tuloksen kolmas sija ja 45 virhepistettä. Tyttären ohjaama mali Bondi kävi niin ylikierroksilla, että hitaampia heikotti. Tuloksena melkoisesti virhepisteitä ja jonkinalinen pieni ruhje tyttären etutassussa.
Kisaradan nollakoirana Marilyn teki sitten jo omaan tasoonsa (lue: minun tasooni) nähden mielestäni ihan mallikkaan radan. Ehkä me vielä kisaamaan päästään...

Lauantaina iltapäivällä sitten meinimme Katjan ja Katjan äidin ja Emman kanssa katsastamaan ystävämme käynnistelemää islanninhevostallihanketta tuossa melkein naapurissa. Siellä oli aidantekotalkoot käynnissä ja porukalla melkoinen draivi päällä. Melkein pystyi koskettamaan unelmia Sadun ympärillä, niin konkreettiksiksi ne ovat tulossa. :) GO, Satu, GO!

Lauantaina illalla kuulimme iloisen suru-uutisen: poikani kaksi kaveria olivat jääneet pakettiautolla junan alle. Ensi kauhistuksen jälkeen selvisi, että juna ei voittanut. Pojilla on luunmurtumia ja viiltohaavoja ja ruhjeita, mutta ei mitään kauhean vakavaa. Molempien, todella mukavien kaksikymppisten elämä jatkuu yhtä kokemusta viisaampana. Tuollaisesta viisastuu varmaan aika paljon, ihan koko ystäväpiirikin.

Sunnuntaina lisää agilityä, harkattiin hallissa Teijan ja tyttären kanssa parisen tuntia. Nittikin pääsi tekemään agilityä, tosi matalia hyppyjä, putkia, keppejä ja puomia ja pieni koira oli niin iloinen, että itsellekin tuli todella hyvä mieli. Ja Bondi oli paljon tyynempi ja teki upeaa rataa.

Sunnuntai-iltapäivällä heinäkuormia ja aidan tekoa. Puuhaa riittää. Hevoset saa lomailla, kun selkään ei ehdi.


Hiiret ei muuten näytä onnettomilta oravanpyörissään. Älä sinäkään. :)