Iloja

Viikko sitten lauantaina käytiin tapaamassa ukon tyttären perhettä. Olen tainnut ennenkin sanoa, että noista vähän päälle yksivuotiaista saa paljon iloa irti. Sen ikäisen toiminta on niin kokonaisvaltaista ja ilmeet huimia , että nauramatta ei voi olla.

Katsokaa nyt vaikka, millainen voi tytön selitysilme omasta purkistaan olla.

Jotain jännää siellä purkissa oli sisällä ja itse sitä ei saanut auki.

Syksyn värit ilahduttavat aina minua. Erityisesti vaahteranlehdet ovat ihania, kun niitä on niin paljon.

Mutta toisaalta, onhan villiviinikin aika upea, kun se hehkuu punaisena.

Monia ihania asioita voi tehdä syksyllä - ulkonakin. Ihanaa, kun on keksitty sateenpitäviä, hengittäviä vaatteita ja kenkiä.

Mikäs siinä on köpötellessä, hevosen selässä tihkusateessa, nauttien omasta rauhasta ja kavioiden kopseesta, kun on mukavat ja lämpimät vaatteet päällä. Tai koirien kanssa lehteä hakiessa, kun ei ole pakko tulla sisään viluissaan ja märkänä kuin kissa, vaan voi vaan ottaa ulkovaatteet pois ja nauttia kynttilänvalosta sisällä.

Mutta nyt on jo lauantai-ilta, massu täynnä lämmintä hirvenlihapataa ja punaviinilasi odottelee sohvaperunointia. Hyviä öitä muillekin.