Mustan joutsenen matkassa

Korona-pandemia on nyt totta kaikkialla maailmassa, sitä on kutsuttu "Mustaksi joutseneksi".  Sellaiseksi kutsutaan uhkaa, jota ei osata ennakoida, saati tunnistaa, koska sen olemassaoloon ei uskota. Puhutaan myös "tuntemattomasta tuntemattomasta". Termi on saanut alkunsa vuonna 1697, kun eurooppalaiset retkeilijät näkivät Australiassa mahdottomana pidetyn näyn, maanosalle tyypillisen mustan joutsenen.

En oikein osaa pelätä tilannetta, vaikka se kieltämättä onkin poikkeuksellinen ja uhkaava monin tavoin.  Kaikkialla maailmassa on ryhdytty erityistoimiin viruksen vuoksi, myös Suomessa on otettu valmiuslait käyttöön.  Koulut, liikuntapaikat, elokuvateatterit yms. on suljettu. Suomen rajat on suljettu, tänne ei ole asiaa kuin Suomen kansalaisilla ja niillä, joilla on vakituinen asunto Suomessa.  Toimintaohjeena yli 70-vuotiaat velvoitetaan pysymään erillään kontakteista muiden ihmisten kanssa mahdollisuuksien mukaan (karanteenia vastaavat olosuhteet), poislukien kansanedustajat, valtiojohto ja kunnalliset luottamushenkilöt.

Taloudellisesti tilanne on monille yrittäjille ja työntekijöille katastrofi, kun tulot ovat loppuneet kuin seinään.  Positiivisia vaikutuksia tällä on ollut ilmanlaatuun ja esim. Venetsian kanavien aiemmin likainen ja haiseva vesi on muuttunut kirkkaaksi ja siellä on nähty jopa delfiinejä.  Kiinan suurkaupungeissa näkee jopa taivaan. 

Meillä täällä on rauhallista.  Olemme ukkokullan kanssa pysytelleet kotona, tosin kaupassa olen käynyt ja tänäänkin aion kauppaan mennä.  Ihmiset ovat päättömästi hamstranneet WC-paperia ja elintarvikkeita kuten makaroonia, lihaa, leipää sekä käsidesiä ja saippuaa.  Varmaan sitä on kotona turvallinen olo, kun on 100 rullaa vessapaperia ja 10 purkkia käsidesiä!

Olen lukenut todella monta kirjaa ja telkkariakin tulee katseltua entistä enemmän.

Päivittäin näkee telkkarista nämä tyypit.
Joka päivä on joku hallituksen tiedotustilaisuus.

 Kevään myötä tekee kyllä mieli uloskin ja suunnitelmissa on mm. tehdä koirien kanssa päivittäin metsälenkkejä.  Tänä aamuna heräsin keväiseen linnunlauluun ja valoon jo hieman kuuden jälkeen. 

Tänään on kevätpäivän tasaus, joten kesä on aivan ovella.  Ei kadoteta toivoa paremmasta huomisesta.

---

Umpikuja on erinoimainen kasvun paikka.
En voi enää luoda tulevaisuutta,
joka on vain
entistä enemmän menneisyyttä.
Ainoa avoin suunta on ylöspäin.

---

Kolmen K:n viikko

Kulttuuria

Viime viikolla kävimme teatterissa, Vaahterateatteri esitti Lohjan Puu-Anttilassa näytelmän 'Yksinäisen miehen ansa'.  Tarina ja näyttelijäsuoritukset olivat erinomaiset, ainoastaan äänenkäyttö kävi välillä korviin, volyymit olivat melkoiset.

Nappasin valokuvan ennen näytelmän alkua:
Näissä lavasteissa kaikki tapahtui.

Kävin myös elokuvissa, ohjelmassa Tuukka Temosen ohjaus 'Aika, jonka sain'.  Elokuva kertoo pararatsastaja Jaana Kivimäen elämästä, joka muuttui radikaalisti vakavan lastausonnettomuuden seurauksena.  Tarina oli väkevä ja näyttelijäsuoritukset uskottavat.  Valitut näyttelijät olivat myös aivan nappivalintoja.  Jotain kertoo varmasti se, että jopa minulle meni muutama  kerran roskia silmiin leffan edetessä.

Kehonkulttuuria

Kuntosalilla kävin viime viikolla kolmesti.  Vesijumpat saavat nyt jäädä väliin, mutta kuntosalilla aiomme jatkaa entiseen tahtiin.  Koronavirusvaara toki vaikuttaa sen verran, että käsihygienia ei enää unohdu.  Hieman olen jo harkinnut ensi kerralla laitteidenkin sumuttelua desinfiointiaineella ennen ja jälkeen käytön.

Ratsastuksesta en ole pahemmin maininnut viime aikoina.  Syynä on se, ettei ole mainittavaa, koska en ole noussut lokakuun jälkeen hevosen selkään.  Viime aikojen hevostelukokokemukset eivät ole rohkaisseet lähtemään yksin maastolenkille ja Maijan jalan kuntoutus on vielä estänyt yhteiset lenkit.

Eilen sitten nousin hevosen selkään.  Ei ollut helppoa, jännitti kovasti, vaikka lenkki oli niin yksinkertainen, että olin Dugurin selässä ja Dugur oli Maijalla  käsihevosena.  Melkein hävettää kertoa, että olen tullut näin araksi, mutta jostainhan se on taas aloitettava.  Jälkeenpäin olin helpottunut ja onnellinen edes tästä pienestä askeleesta takaisin hevosen selkään.  Dugurhan on ihanteellinen ratsu, rauhallinen ja luotettava.

Leppoisa harjoituslenkki tuolla Dugurin satulassa.
Enköhän kesällä jo tee yksinkin lenkkejä.

Koronaa

Koronavirus varjostaa nyt kaikkea ja uutisista tulee infoa aivan tuutin täydeltä.  Useat maat ovat sulkeneet rajansa ja useissa maissa on koulut suljettu ja joukkotapahtumat on peruttu.

Oma tilanne lienee aika turvallinen, kun ihmiskontakteja täällä maalla ei juurikaan ole.  Toki kaupassa on käytävä ja toistaiseksi en kyllä ole innokas harrastuksiakaan lopettamaan.

 Muuta

Keramiikassa olen käynyt entiseen malliin. Tässä alla viime aikojen valmistuneita juttuja.

Pari kukkapurkkia aluslautasineen.

Nämä ovat kesämökin osoitenumerot,
vielä pitää tehdä mökin seinäänkin numerot.

Kevät

Kevät tulee: kliivia kukkii

---
Haasteet tekevät elämästämme mielenkiintoista, ja niiden voittaminen tekee elämästämme tarkoituksellista. —Joshua J. Marine

Viikkoni murmelina

Ei, ei elämä yksitoikkoista ole, vaikka viikot toistuvat pääosin toistensa kaltaisina.  Rehellisesti ottaen on tietenkin välillä tylsiä päiviä, jolloin aika kuluu hitaasti ja päivän valopilkut liittyvät ainoastaan hyvään ruokaan tai makoisiin päiväuniin.  Jokaiseen päivään kuuluu ilonaiheita ja hyviä hetkiä ja surkeat tunnelmat ovat aika harvinaisia.

Suurin harminaihe tänä vuonna on kieltämättä tämä sää: loputon marraskuu jatkuu jo viidettä kuukautta. Sataa lähes joka päivä, on kuraista, koleaa ja tuulista.  Nyt, kun on jo maaliskuu, alkavat päivät kuitenkin jo pidetä ja illalla näkee ulkona kauemmaksi kuin kädenojennuksen päähän.

Välillä on ihanaa istua sisällä lukemassa kirjaa, kun
räntäsade piiskaa maisemaa pihalla.

Jonain helmikuisena päivänä oli pakko ikuistaa harvinainen hetki,
 aurinko paistoi ja jää kimalsi kotilammella.

Hiukan hommiakin tulee välillä tehdyksi: putsasin kanoilta likaiset kuivikkeet pois ja lisäsin hamppupaalin päälle.  Alla olevasta kuvasta näkee hyvin, miten rohkelikko kukko tutustuttaa kanat uusiin asioihin.

Perin rohkea kukko,
luulee varmaan, että uudet kuivikkeet polttavat jaloissa

Keramiikassa käyn edelleen joka viikko.  Tekeminen on mukavaa ja molemmissa ryhmissä on todella mukava ilmapiiri.  Tiistaipäiviä aina ihan odotan keramiikan vuoksi.  Sääli, ettei tätä aktiviteettiä ole kesäisin.

Hedelmävati. Mielestäni onnistuin melko hyvin.

Pari kynttilälyhtyä. 

Uusi lintulauta.  Näyttää kaukaa
Nuuskamuikkusen hatulta. 

Jotain uuttakin tulee välillä kotona tehtyä: olin lopen kyllästynyt akvaarioon, jossa viihtyi enää yksi suuri kasvi, jonka juurakot täyttivät puolet altaasta.  Innostuin tilaamaan uusia kasveja netistä ja Maija laittoi sisustuksen uuteen uskoon.  Sen jälkeen piti tietenkin mennä vielä kalakaupoille, mutta nyt olen tyytyväinen.  Etenkin, kun valaisin hajosi ja samalla korjauksella (kiitos Mikko) tuli vaihdetuksi kirkkaammat loisteputketkin.

Alla ennen, päällä nykytila. 

Jokaviikkoisiin puuhiin kuluu siis maanantaisin kuntosali ja illalla improvisaatioteatteri, tiistaina 5 tuntia keramiikkaa, keskiviikkoisin kuntosali, torstaisin vesijumppa ja loppuviikko menee sitten ihan kotipuuhissa.  Tänä keskiviikkona ei kuntoilla, koska flunssa iski kimppuun.  Onneksi ei liene pelkoa koronaviruksesta.

Mukavaa loppuviikkoa muillekin!

---
Eilinen on ohi. Huomista et tunne. Elä siis tätä päivää.