Vuoden 2017 pikakelaus

Vuosi 2017 pienenä kuvakoosteena.  Siihenhän ei tokikaan mahdu kaikki ihanat asiat, mutta jotain kuitenkin.

4.1.17 syntyi kennelini toinen islannilammaskoirapentue:
Tassumäen Marbjörn, Mánadís ja Mardís

Helmikuu meni pentujen kasvua ja puuhia ihaillen.  Lumessa ne olivat kuin kotonaan.

Maaliskuun hangilla elämästään nauttivat myös kissapojat Krakki

... ja Loki

Huhtikuussa vierailin Maijan ja Hannun luona Levillä.
Tässä Maijan veistämä joulukuusi lumilinna Luvatussa maassa. Varsin upea!

Maijan ja Hannun koti Levillä on viihtyisä ja täynnä viherkasveja ja kotoisaa oloa.

Toukokuussa saapui kokeiltavaksi Hnökri frá Vaanila,
6-vuotias mukavaluonteinen islanninhevosruunapoika.

60-vuotissyntymäpäivääni vietin kurkkuja ja tomaatteja kasvihuoneeseen istuttaen.
(Melko kolea oli kevät 22.5. siis pääsin kasveja istuttamaan)

Kesäkuussa vietimme jussia perinteisin menoin, tässä kylänväkeä kokolla.

Iso osa kesästä meni kesäteatteriharjoituksissa ja -esityksissä Pusulan kesäteatterissa,
Jäniksen vuosi oli kesän näytelmänä.

Elokuussa ahkerat talkoolaiset maalasivat mummolan, siitä tuli hieno.

Syyskuussa sain korjata kesän tomaattisatoa. Kesä oli todella kylmä, joten
kurkkusato jäi erittäin vaatimattomaksi.

Lokakuussa varmistui päätös Hnökrin jäämisestä
pieneen laumaani.

Lokakuussa jätimme haikeat hyvästit Maijalle ja Hannulle,
jotka toukokuussa muuttivat kesäksi tänne etelään.
Tervetuloa ensi kesänä taas!

Marraskuussa juhlittiin poikani Mikon kolmekymppisiä.
Kivat juhlat oli avovaimo Alisa järjestänyt.

Joulua juhlittiin myös hyvin perinteisesti.

Vuosi 2017 oli - ikävä sanoa - jotenkin harmaa. Sadetta riitti kesällä ja syksyllä eikä se hellittänyt alkutalvestakaan. Tottakai mukaan mahtui silti iloisia ja hienojakin aikoja, eihän kaikki voi olla vain ankeanharmaata. Toivottavasti tämä alkanut uusi vuosi on kuitenkin huomattavasti kirkkaampi ja raikkaampi.  Tosin asennekysymyksiähän nämä ovat, hyvää ja hienoa löytää, kun osaa katsoa oikeasta kuvakulmasta.