Eipä olekaan tullut kirjoitettua pariin kuukauteen. Ei sillä ettei mitään olisi tapahtunut, mutta aina jotenkin vain jäänyt dokumentointi.
Huhtikuussa piipahdin Levillä Maijan ja Hannun luona kyläilemässä. Vaikka oltiinkin ihan hiihtokeskuksen tuntumassa, niin suksia en jalkaani laittanut. Silti sain joka aamu Maijalta magnesiumjalkakylvyn ja muutenkin tuntui, että minua hemmoteltiin koko visiitin ajan. Ihanaa, kun sain tuntea itseni tervetulleeksi.
Yhtenä päivänä käytiin parissakin lumilinnassa ihailemassa jää- ja lumiveistoksia. Ensin Luvatussa maassa, jossa Maijakin on ollut lumiveistoksia tekemässä.
 |
| Luvatun maan jääpirtinpöytiä |
 |
| Alttari |
 |
| Maijan muotoilema joulukuusi |
Sitten käytiin Lainion linnasssa, joka on paljon isompi. Aivan valtavasti hotellihuoneita ja sviittejä, tuskin edes näimme kaikkia, koska käytäviä oli niin paljon. Kaikki sviitit olivat varsin vaikuttavia.
 |
| Tämä jäinen hirvi oli heti lumilinnan alussa, huikea! |
 |
| Ruususviitin seinäkoristelua |
 |
| Isoja seinäreliefejä oli paljon sviiteissä, varmaan paljon tekijöitä ollut hommissa |
Aika vähän teimme muuten mitään turistijuttuja, pääosin vain oltiin yhdessä, pelailtiin jotakin, tehtiin ruokaa ja oltiin vain. Se tuntui ihan lomalta.
 |
| Näkymä Levin Tuikulta, huipulta näkee kauas |
Kotiin Lohjalle kun pääsin, niin oli jo ihan kevät - sinivuokkoja ja silmuja. Kyllä, Suomi on pitkä maa. Tosin tänä vuonna kevään tulo on ollut harvinaisen tiukassa. Hurjan paljon takaiskuja, lumisadetta ja kylmää vaikka jo oli kukkia ja vihreää.
 |
| 27.4. oli ihanan keväistä, leskenlehtiaurinkoja vaikka kuinka... |
 |
| ...mutta 29.4 näytti taas tältä |
 |
| Lunta tuli... |
 |
| ... ja tuli, sitä oli vappuaattona ememmän kuin viime Jouluna. Niin hassua! |
Vapun aatonaattona tulivat Lapin muuttolinnut, siis Maija ja Hannu, tänne etelään. Ihanasti tuntuu siltä, että kylässä on enemmän elämää kun he puuhailevat kaikenlaista. Itsekin olen toimeliaampi ja ja jotenkin onnellisempi koko ajan.
 |
| Kasvi- ja perunamaan tekoa: kevätkyntöä ja muokkausta, ehkä siitä jotain tulee.. |
 |
Muutama päivä sitten hain 3 uutta kanaa. Kuvassa kolme oikeanpuolimmaista.
Samalla siirsin koko porukan kesäkanalaan. |
 |
| 6.5.17 tuli meille lainaksi Hestbakkista nuori, ihana ruunapoika Hnökri fra Vaanila. Kuvassa keskimmäisenä. |
Kanat pääsivät heti mukaan parveen, kun oli koko porukalle uusi paikka. Oli ihan fiksua siirtää vanhat samaan aikaan kesäkanalaan, niin kummasteltavaa ja kuopsuteltavaa riitti eivätkä uudet joutuneet kiusatuiksi.
Tammat olivat liiankin innoissaan Hnökrin meille tulosta. Yksi iltapäivä ja ilta kului eestaas laukatessa niin että pojalta lensi puolet kengistäkin jonnekin. Nyt ollaan jo sopuisammin yhdessä, mutta taitaa olla Vissa hiukan mustasukkainen eikä antaisi Isíngin ollenkaan rapsutella pojan kanssa. Siitä sitten syntyy kova kiljuminen ja jonkin verran potkimistakin.
Annan nyt Hnökrin, joka meillä sai kutsumanimekseen Nökö, totutella rauhassa perjantaihin asti, kun silloin tulee kengittäjä. Sitten minäkin pääsen taas ratsastelemaan enemmän.
Kesää tässä odotellaan, mutta kovin keikkuen se saapuu. Tänäänkin on melkoisen kylmä tuuli - hrr.
