Mökkirakennus etenee mukavasti ahkeran ukkokullan ansiosta. Toukokuun puolenvälin jälkeen saatiin paikalleen ovet ja ikkunat. Ovitehtaalle ei tosin voi hirveän isoja pisteitä antaa, pariin kertaan tuli väärää kokoa, ensin ikkunoissa ja sitten parvekkeen ovessa. Uusi parvekkeen ovi oli oikean kokoinen, mutta lukko ja lukkopesä olivat eri kohdassa. Muuten kaikki on kyllä mennyt hienosti ja talotehtaale voi antaa täydet pisteet asioiden hoidosta.
 |
| 24.5.15 - ikkunoita ja ovia saatu paikalleen ja kunnon kananrappuset terassille |
 |
| Disa ja Kleppa nauttivat kesästä (joka vaikuttaa olevan aika lyhyt tänä vuonna) |
 |
| Hau-hau, hanhet pois! |
Ovin ja ikkuinoiden asennuksen jälkeen alkoi piipun muuraus ja sitä onkin kestänyt aina tähän päivään asti. Työ on aluksi kevyttä, mutta sitten kun pitää raahata tiilet ja laastiämpäri aina vain ylemmäksi, niin vauhti valmistumiselle hieman hiipuu. Koko ajan homma kuitenkin etenee.
 |
Juhannuksen jälkeen saatiin paikalle pari talkoomiestä muuraamaan:
Pena ja Jussi (ukkokullan lapsuudenystävät) tulivat auttamaan ja kyllä syntyi tulosta! |
 |
| Jussi toimi betonimyllärinä |
 |
| Iloinen tiilenkantohanskankari Suvi |
 |
| Päivässä piipun korkeus kasvoi melkoisesti |
 |
| Kesäkuun lopussa näyttää tältä |
 |
| Kesäkuun loppua |
 |
| 29.6.15 ukkokulta teki tellingit katolle piipun rakennusta varten |
 |
| 29.6.15 piippu on jo näin korkea! |
 |
Tilanne 12.7.15:on jo reikä katossa ja Arska on latonut tiiliä katolle valmiiksi muuraria varten
|
 |
| Piippu eilen 14.7.15, tänään muurataan jo katolta |
Lähes joka päivä ukkokulta tekee jotakin tuolla mökkiraksalla. Kuistin lattia on valmis, muualla on tilapäiset lattiat ja nyt aika kuluu kokonaan piipun muurauksessa. On hidasta ja rasittavaa hommaa muurata pääosin yksin - ukkokulta saa minulta kyllä respectiä ahkeruudeta ja osaamisesta! Hän tosin väittää välillä loikoilevansa riippukeinussa, mutta epäilen, ettei hän kuitenkaan malta tehdä sellaista. Varmaan on mukavaakin, kun on tekemistä ja valmistumisen näkee.
Tänään on taas Pena apuna muurauksessa. Sikälikin mukavaa, ettei minun tarvitse vähän väliä pysähtyä miettimään, onko ukkokulta tippunut katolta tjtn.
---
Toinen, paljon pienempi projekti alkoi juhannuksena kanalan puolella. Siellä yksi sinnikäs kanarouva päätti alkaa hautomaan aivan väkisin. Useana päivänä häädin sen pois pesästä ja riistin munat sen alta. Rouva poistu kauheasti rääkyen kirouksia minulle. Onneksi en ymmärrä kanojen kieltä, koska olisin varmasti pahoittanut herkän mieleni pitkäksi aikaa.
Lopulta sitten päätin antaa rouvan hautoa. Jätin kanan alle yhteensä 4 munaa, kahtena eri päivänä munittuja ja merkitsin ne permanet-tussilla, jotta voisin kerätä muut pesään ilmestyneet munat pois.
 |
| Muna neljän päivn haudonnan jälkeen: alkio on alkanut kehittyä. |
Aika pian kanarouvan kaveriksi ilmestyi toinen kana ja yhdessä ne kököttivät päivä toisensa jälkeen ripirinnan munien päällä. Ne pörhistelivät minulle ja nokkivatkin hieman, kun kävin keräämässä muut munat niiden alta. Välillä aina läpivalaisin haudottuja munia nähdäkseni, kehittyykö niissä jotain. Kaksi munista näytti aika lupaavilta. LA olisi 11.-12.7.
Olimme päivän Suomenlinnassa Virolaisten sukukokuksessa ja illalla, kun tarkistin munat, oli yhdessä 20.6 pesään jätetyssä munassa reikä ja se piipitt aivan hurjasti. Tunnin kuluttua oli pikkuinen piipittäjä vielä märkänä molempien emojen alla. Ällistyttävän söpö tyyppi. Annoin sille toiveekkasti nimeksi Elli, koska se kuoriutui Ellin nimipäivänä.
Alla video söpöliinistä:
 |
| Ootsä mun äiti? |
Kaksi mammaa ja yksi pienen pieni tipu, toivottavasti niille ei ole tulossa kasvatuksellisia erimielisyyksiä, ajattelin. Mutta seuraavana iltana oli toisessakin jäljelle jättämässäni munassa reikä ja munasta kuului tuttu, liikuttava piipitys. Enää sinä iltana ei tilanne kehittynyt sen kummemmaksi, mutta seuraavana aamuna, maanantaina oli pesässä kaksi ylpeää mamia, jolla molemmilla oli oma vaavi. Tämä uusi pikkuinen on tummemman keltainen kuin Elli, ehkäpä siitä tulee ruskea ja Ellistä valkoinen. Ajattelin nimetä pikkuisen Hermiinaksi, koska se on kuoriutunut oletettavasti Hermannin päivänä. Kanoja tässä siis toivotaan, ei kukkoja.
Alla video, jossa mamit opettavat pikkuisia syömään.
Tänään, kun vanhempi pikkuinen on jo 4 päivää vanha, saavat ne juoksennella mammojen ympärillä sisällä kanalassa ja mammat näyttävät niille edelleen, miten syödään. Melko söpöjä seurattavia.
Sitä olen ihmetellyt, että keltanen rokkitukkainen tipu kutsutaan aina valkoisen kanan alle ja tummemman keltainen ruskean. Tietävätkö kanat oikeasti, kuka on tipujen biologinen äiti?
Sitä ihmetellessä.
