Joulukuun jutut

Joulukuussa on muutettu läheisiä uusiin koteihin.  Ihan kuun alussa muutti mummo, anoppini 91 v, terveyskeskuksen vuodeosasltolta palvelutaloon.  Huonekaluja emme vieneet, mutta omia tekstiilejä, valokuvia ja joulukoristeita nyt alkuun.  Tuntui mukavalta saada hänet vähän virikkeellisempään, kotoisampaan ympäristöön ja hän onkin kuun aikana virkistynyt paljon.  Mummo on kovin dementinen ja ei ihan aina ole selvillä ajasta ja paikasta, mutta ei se hätä tunnu haittaavan.

Alkukuusta tehtiin toinenkin muutto: käytiin tekemässä tyttäremme Maijan Turun kodista kaksikin muuttokuormaa tänne Lohjalle.  Aika lailla sitä saa kamaa mahtumaan ihan Peugeotin farkkuunkin, kuten ao. kuvasta näkyy.  Toki yksi peräkärrykuormakin tuotiin, että ei se pökötti yksi riittänyt muuttokuormaan.

Just ja just mahduttiin vielä mukaan: kaksi naista ja koira

Lohjalta sitten tavarat lajiteltiin tänne jääviin ja Maijan uuteen asuinpaikkaan Leville lähteviin tavaroihin..  Muutto Lappiin tehtiin kahdella autolla siten, että autot lastattiin junaan ja ukkokulta lähti toisella autolla mukaan matkaan.  Mukana matkasi tietenkin myös Louhi-koira, jolle junamatkailu olikin ihan uusi juttu. Minä jouduin ihmettelemään linnan itsenäisyyspäivän juhlien pukuloiston ihan yksin telkkarin ääressä, kun Maija ja ukkokulta lähtivät iltajunalla Rovaniemelle.  Maija lähti siis Leville töihin elämyspalveluyritykseen, jossa on suomenhevosia ja rekikoiria.  (Se juttuhan ei sitten lopulta mennyt ihan niinkuin Strömsössä, mutta Lappi on silti hyvä paikka asua...)

Minä jäin haikeana pihamaalle katsomaan, kun muuttokaravaani lähti.

Sain kuvaterveisiä säännöllisesti sieltä Leviltä, kyllä on kaunista ja lumista:
Ihan pikkuisen kävi kyllä ukkokultaa kateeksi, kun pääsi tuonne.

Viikon verran ukkokulta oli reissussa, teki Maijalle hankintoja sillä aikaa kun hän oli töissä ja kerkisipä tietenkin laskettelemaankin, joten ihan kiva pikkulomanen hänellekin tuli Maijan muutosta.

Lunta saatiin sitten tänne eteläänkin hiukan. 13.-14.12 viikonloppuna oli kovinkin lumista ja minä keskityin vierailemaan joulumarkkinoilla.  Lauantaina käytiin ukkokullan kanssa Somerniemen joulutorilla ja sunnuntaina piipahdin Lohajn menneen ajan joulumarkkinoilla.  Molemmat olivat siitä mukavia tapahtumia, että niissä ei myydä mitään kiinalaista muovirihkamaa vaan aitoja käsitöitä.

Somerniemen joulutori oli kyllä kesätoriin verrattuna aika pieni
tapahtuma, mutta olihan siellä sentään lumi-idylliä

Piipahdettiin mökkitontilla: mökkitie oli lumen koristelema

Mustan joulukuun jälkeen tämä näkymä kyllä ilahdutti 

Lumen kuorruttamat pensaat ja puut ovat niin koristeellisiä, muuta ei tarvita

Järvi ei ollut jäässä, rannalla oli vain pieni jäähyhmäkerros

Sunnuntaina suuntasin tosiaan perinteisille Lohjan menneen ajan markkinoille.  Ne pitää kyllä joka vuosi nähdä.  Tänä vuonna jäin kaipaamaan pienten pronssikorujen myyjiä, kun olisi pitänyt ostaa yksi possu.  Ei löytynyt.  Ovikranssi piti ostaa, mutta valikoima oli kai liian iso, kun en löytänyt sopivaa.

Kojut ovat aina niin kauniisti koristellut ja tuotteet hienosti esillä

Tässäkin kojussa olisi ollut kransseja, mutta eipä tullut hankittua.

Tämä oli hauska idea, kivistä tehdyt kynttilätelineet.

Lumihan sitten suli heti seuraavalla viikolla harmikseni pois, mutta olipahan yksi tunnelmallinen viikonloppu ja sopivasti juuri markkinoiden aikaan.

Tänään ollaankin jo päästy talvipäivnseisaukseen.  Huomenna alkaa päivä pidetä ja kevät tulee ennekuin tiedämmekään! 

Sain aamupäivällä aika lailla siivotuksi kotia joulun vastaanottoa varten ja iltapäivällä kävi kengittäjä laittamassa hevosille talvikengät.  Olin niin iloinen kahdestakin syystä:  Vissalle saatiin kengät ilman taistelua ja Isíngin kaviot ovat kuntoutuneet lähes terveen hevosen kavioiksi.  Perjantaina jo pelästyin, kun se ontui vähän, kun piti lenkille lähteä, mutta se ontuminen olikin tänään jo tiessään.

Joulutalot pääsivät taas pöytää koristamaan

Vissa huhuilee ulos Isíngille

Kuraprinsessan kengitysvuoro

Kengät viimeinkin jalkaan oikein päin: kaviot alkaa olla kunnossa!

Isíngin silmät on niin kauniit ja suuret

 Ja voi, miten iloitsenkaan lumisateesta.  Saamme lopultakin valoa tänne eteläänkin.  Saapas nähdä, pitääkö ennusteet paikkansa ja saadaan valkoinen Joulu tännekin.

Lumisade kotimatkalla autosta kuvattuna.

Tässäpä ne suurimmat joulukuun kuulumiset,  nyt on lomaa loppuvuosi, joten ehtii rauhassa nauttia Joulusta, Uuden Vuoden tulosta ja siitä mahdollisesta talvesta.  

Mukavaa loppuvuotta muillekin!