Viikonlopun ohjelmia: erikoisnäyttely ja Juhannus

Viime viikon lauantaina oli herätyskello soimassa klo 4:40, että ennättäisin hyvin islanninkoirien erikoisnäyttelyyn Tampereen Kauppiin. Heräsin kuitenkin aamuneljältä, ensin hevosen hörähdykseen ja sitten valtavaan haukkuryöppyyn, jonka koiramme päästivät ilmoille.

Makuuhuoneen avoimen ikkunan takana hyttysverkon läpi tiiraili - kukapa muukaan - kuin Isíng. Makoisa ruoho ja huonot aidat olivat saaneet sen taas yöretkeilemään.  Se näytti hämmästyneeltä: "Sielläkö te makaatte ja mitä kaunein kesäpäivä on alkamassa?".

Nousin ylös ja taluttelin karkurin takasin tarhaan.  Tai ei minulla mitän ollut, millä taluttaa, mutta se tuli mukanani nätisti kävellen, pää olkapäälläni koko matkan.  Hieno hetki kesäaamussa, rakas hevonen ja sen lämmin henkäily niskassani.  Pienensin aitauksen koon sellaiseksi, ettei ole yhtään sähkötöntä aidankohtaa ja palasin talolle suihkuun ja kahvinkeittoon.

Olin jo edellisenä iltana koonnut reppuuni tarvittavat vermeet: näyttelyremmit, rekisteripaperit, vettä ja nameja ja starttailin viiden jälkeen kohti Pääkslahtea hakemaan Lellun ja Kleiman kyytiin.  Koiranpoikaset olivatkin tosi onnessaan takaluukussa ja painia jytkäsivät koko ajan.

Matka jatkui Riihimäelle, josta nappasimme mukaan Matin ja Hemulin.  Matilla ei ollut kauhean mukavat oltavat takapenkillä, kun hän joutui koko ajan tuuppimaan räyhääviä koirasiskoksia alas takaluukkuun, ne olisivat halunneet Hemulin kanssa painimaan. No, perille päästiin kuitenkin ilman haavoja tai haavereita.

Kaupin ulkoilualueella sijaitseva vinttikoirarata on mukava paikka koiranäyttelylle, ainakin näin kauniilla ilmalla.  Sää oli vaihteleva, välillä oli kylmä ja välillä hiki, mutta sadetta emme saaneet emmekä hellettäkään liian kanssa.

Pennut olivat arvosteluissa ensimmäiseinä.  Meidän pentue osaalistui epäviralliseen pentunäyttelyyn 5-7 kk ikäisille pennuille.  Tuon ikäisiä uroksia oli kaksi: Kossi ja Hemuli. Hemuli ja kp:n ja oli paras, Kossi hyvällä arvostelulla toinen.  Molemmat esittäjät onnistuvat hyvin, kumpikaan ei ole mikään kokenut koiranäyttelykonkari - Marita oli elämänsä ekaa kertaa koiranäyttelyssä eikä Mattikaan ole tainnut olla kuin kerran aiemmin kehässä.

Marita ja Kossi (c) Jonna Savukari

Matti ja Hemuli (c) Jonna Savukari

Seuraavaksi oli meidän tyttöjen vuoro.  5 - 7kk ikäisiä narttuja oli 3, Kleiman ja Klepan lisäksi yksi narttu, Tunturiketun Rimadur Berta eli Tiuhti, joka oli 2 pv nuorempi ja noin 3 kg kevyempi kuin meidän mörssärit.

Kleppalla on vetävä askel, se esiintyi kyllä kivasti (c) Jonna Savukari

Kleima poseeraa kauniisti Lellun esittämänä (c) Jonna Savukari

Kleppa sijoittui pennuissa ensimmäiseksi ja sai KP:n, Klima oli toinen myös hienolla arvostelulla ja kolmas oli Tiuhti.  Pentujen kilpailuluokassa Kleppa oli kaunein pentu.  Toiseksi kaunein oli 9kk nartuissa esiintynyt Ketunsaran Iris Lunudottir.

Kleppan arvostelussa lukee:  "5 months old bitch. Well developed for the age. Nice retangular shape. Nice head. Good ribcage. Good bone. Double dewclaws. Movement ok for the age. Nice temperament. Very promising. Pentuluokka. 1. KP. ROP. Rodunomainen lähestyttäessä."

Sitten olikin vuorossa epävirallinen pentukasvattajaluokka, jossa arvosteltiin vain tämä Tassumäen K-pentue.  Kaikki pennut esiintyivät taas nätisti ja arvostelussa lukee:
"Nice litter of 5 months olds. Very promising in general. The breeder should take care of bone in breeding, but is to congeratulated with this litter!"  Saimme myös KP:n ja olin todella ylpeä ekasta islanninlammaskoirapentueestani.

Vielä oli muutaman tunnin odottelu Disan luokan arvosteluun.  Vietimme sen etupäässä retkituoleissa pönöttäen ja kaukaa seuraten, mikä koira menestyi missäkin luokassa. Oli kiva nähdä, että tutuksi tulleiden islanninlammaskoiraihmisten koirat saivat hienot arvostelut ja menestyivät.  Näimme myös kaksi Disan siskoa, Islan ja Dimman.

Yllättävän pian oli Disan vuoro mennä kehään. Avoimen luokan narttuja taisi olla parikymmentä.  Disa sai hienon arvostelun, mutta ei sijoittunut kilpailuluokassa.  Olin aika tyytyväinen Disaan, kun sen häntäkin pysyi kippuralla ison osan ajasta kehässä.

Disan arvostelu: "Almost 3 year old. Very good type. Nice bone. Good condition. Feminin head. Ears a bit long. Sufficientlu brown nose. Eyes could be darker. Nice topline. Good angulations in front & rear. One single & one douböe dewclaw. Moves well. AVO ERI. Rodunomainen lähestyttäessä."

Disa (c) Jonna Savukari

Minusta on mukavaa, että islantilaisten esittämistapa ei ole sellainen liioitetu, vaan kehässä kelpaa suht. hyvin pienemmälläkin pönöttämisellä ja "yliesiintymisellä"

Ajelimme Lellun kanssa kotiin, mitään riehuntaa ei takapenkillä havaittu.  Kleima nukahti takapenkin selkänojalle mahalleen rötköttämään.  Niin ne uupuvat pienet ja vilkkaatkin lopulta!

--

Tätä kirjottaessani on juhannusjuhlakin jo vietetty.  Keskikesän juhla meni melkoisen perinteisin menoin: syöden, juoden ja ystävien kanssa seurustellen.  Ilma suosi ja oli mukavaa.

Vielä viikko ja alkaa odotettu kesäloma! AAH!

Ei tässä meinaa perässä pysyä!

Äsken oli kevät ja ujot pienet hiirenkorvat.  Nyt on kuuma kesä, tätä kirjoittaessani ensimmäinen kesän ukkonen jylisee.  Kauhealla kiireella aika viipottaa mun ohitse, tuskin ehdin perässä pysyä.

Vietin synttäreitä tuossa toukokuun puolen välin jälkeen ja Disa kera Klepan päätti ilahduttaa minua tekemällä pennun kanssa pikkuisen kotiseuturetken. Olen yleensä tyrkännyt kaikki koirat takapihalle - Marin tietysti juoksunaruun -  ja mennyt suihkuun.  Pari kertaa ovat islantilaiset tehneet puolen tunnin kierroksen, mutta synttäreitteni kunniaksi ne viipottivat metsissä yli 4½ tuntia.  Siinä ajassa jo meinasi tulla suru puseroon.

Ajelin jo autolla lähimaastossakin, mutta mitään ei näkynyt.  Ukkokulta kuuli niiden äänen lammaslaitumelta, pieni ja kimeämpi ja iso ja matalampi.  Kun ajelin sinne katsomaan, olivat pässipojat keskellä peltoa hämmentyneen näköisinä ja parivaljakko oli jo kadonnut.

Kotiin tullessa oli pihatiellä kaksi suonväristä, väsynyttä, mutta onnellisen näköistä tyyppiä.  Oi, miten onnellinen olinkaan, kun ne palasivat kotiin vain likaisina, ilman muita vammoja.  Onnistuin kuitenkin kätkemään iloni ja moittimaan etenkin Disaa murisemalla kumeasti puhumatta sille yhtään mitään. Disa kaikesta päättäen ymmärsi viestini, Kleppa oli lähinnä hämillään.

Äiti välttelee katsetta ja pennun ilme kertoo: "Oli NIIN siistii!"

Nyt aamulenkki tehdään joko siten, että menen itse mukaan tai Disa laitetaan naruun. Tosin kahtena aamuna Kleppa on mennyt suihkuni aikana haukkumaan hevoset:  Niin ne lapset kasvaa ja itsenäistyy!

Kasvaneet ovat muutkin pennut, toissapäivänä tuli 5 kk täyteen ja viime viikolla tapasin kaikki pennut - ikävä kyllä en yhtäaikaa.  Pojat ovat suuria, molemmat painoivat jo yli 14 kg, tytöt taitavat olla siinä vajaat 12 kg.

Matti, Iina, Hemuli, Igor ja uusi tulokas Mysla piipahtivat pitkästä aikaa toukokuun lopulla leikkimään:

Ihanaa juosta yhdessä!

Tätä peräkkäin juoksua tehtiin suurin osa ajasta - vain Mysla (12 v) ei osallistunut

Huhhuh, kun on kivaa

Matkamittarit viipottaa melken maata

Mysla ei oikein tiennyt, miten suhtautuisi urpoihin pentuihin ja päätti valita pidättyväisen tyylin

Hemuli on mukava koiranpoika, välillä on korvat hiukan kadoksissa, mutta hyvä siitä tulee!


Kleimaa ja Lellua tapasin toukokuun viimeisenä viikkona maanantaista keskiviikkoon joka ilta, kun järjestimme talli Ofeigurilla islanninkoirien ja -hevosten yhteisjutun - ensin koirien koulutusta ja sitten ratsastusta (niille, joille riitti hevonen, mulle ei riittänyt, mutta ei se haitannut).  Näitä tapahtumia pitää järjestää lisää!

Kleppa ja Kleima - niin samanlaiset

Tässä kuva tiistain porukasta, maanantina olisi ollut enemmänkin

Kleima harjoittelee Lellun ja Adan opastamana

Ratsastuksen jälkeen kodassa oli tunnelmallista paistaa makkaroita

Kossi puolestaan tuli Maritan kanssa "kuukausivisiitille" toukokuun viimeisenä viikonloppuna.

Käytiin Fiskarsissa, tämmöinen olisi ollut hieno, mutta hinta oli kanssa

Tunnelmallinen Fiskars on aina ja sää suosi meitä

Pihapöydän ideaa.

Karmakin tuli hoitoon.  Sekin on jo 6-vuotias.

Kossi näyttää jo melkin aikuiselta - hetkittäin

Komea Kossi ja sorea Kleppa

"Edustava" perhepotretti (c) Kaisa Laurent

Kossinkin kasvatus on tähän asti onnistunut hyvin.  Se tuntuu olevan haukkuherkempi kuin Hemuli, mutta tokihan kaupunkilaispojalle oli kummallista, kun välillä kiekui kukko ja välillä kukkui käki.  Lisäksi saarimökin ohitse ei ajele autoja tuon tuostakin.

Viime tiistai oli puolestaan surullinen päivä.  Hevoslaumassamme 4 vuotta asunut suomenpienhevosruuna Jekki (Jalojekki) loukkasi jalkansa ja sen omistajat ja Suvi päättivät päästää Jekin  kirmailemaan taivaslaitumille.  Jekillähän oli pitkään kestänyt head shaking -syndrooma ja se oli kesäisin välillä kirkkailla ilmoilla aika sokean oloinen.

Suvi saatteli Jekin Viikkiin viimeiselle matkalle

On outoa, kun pihassa on nyt viiden kaviokkaan sijasta vain kaksi.  Poistuneet jättävät isoja aukkoja jälkeensä.  Tuntuu kuin aika kuluisi hurjan nopeasti, sen huomaa parhaiten näistä pois menneistä ja uusista tulokkaista.  Minulla olisi kova varsakuume, mutta järki sanoo ei.  Luulen järjen tässä asiassa voittavan.