Ihanat korvat

Kevät!  Ihaninta on koivun heleä väri, kun aurinko kimaltaa vielä ohuiden lehtien läpi.  Sitä jotenkin tuntee heräävänsä talven usein harmaiden ja pimeiden päivien jälkeen.

Hiirenkorvat kimaltavat

Koivikko ihan hehkuu vihreää

Silmiä melkein kirvelee tuo ihana vihreys

Rentukkakin on kukassa

Toiset ihanat korvat: Kleppa on nostanut molemmat korvat pystyyn

Äiti ja tytär "edustusasuissa"

Eipä tässä muuta: kevät, kevät, kevät, kevät!

Lomailua

Vietimme ukkokullan kanssa talvilomaa vapusta helatorstaihin. Näin sai mukavasti lisättyä kumpaankin pähän ylimääräisen vapaapäivän.  Lomailmat olivat ihanan keväiset, jolleivät jopa kesäiset, joten talvilomalta se nyt ei tuntunut.

Vapunaattona lämmitettiin kylpytynnyri ja nautittiin lämmöstä, lintujen laulusta, skumpasta ja mansikoista - aika kiva lomanaloitus. Vapunpäivänä kävivät naapurit, Mikko ja Suvi, syömässä ja pihvit onnistuivat varsin mallikkaasti.

Lomapäivien konseptina oli, että aamupäivisin tehdään jotan kotihommia ja iltapäivästä jotain muuta.  Perjantai-iltapäivän ohjelmassa oli visiitti keväiseen Fiskarsiin lounaalle.  Valitsimme ravintola Kuparipajan tällä kertaa ja siika oli varsin herkullista, alkusalaattipöytäkin saa kiitettävän arvosanan.

Fiskarsin jokivarsi jo vihertää, puut eivät. Tunnelma on lähes pysähtynyt.

Mustat kuonatiiliset talot ovat ihania, voisinpa asua moisessa joskus!

Ihastuin ravintolassa lasisiin pöytäruusuihin ja halusin itsellekin samanlaiset.  Aivan samanlaista ei ollut tarjolla, mutta Bianco Blu -lasistudiosta löytyi kuitenkin minua miellyttävä maljakko ruusuineen.  Oli kiehtovaa seurata ostoksia valitessaan, miten nopeasti puhaltaja saa muodon tekemäänsä esineeseen.

Lasinpuhaltaja työssään

Lauantaina oli taas vuorossa sama kuvio, aamupäivällä hommia, iltapäivällä muuta.  Tällä kertaa lähdimme ihmettelemään myytäviä kesämökkejä.  Yksi oli todella huikealla paikalla, yhden auton levyinen autotie korkean kannaksen päällä ja mökit molemmin puolin kannasta - jokaisen mökin saunalle lähes pystysuoria portaita n. 100 kpl. Ei liikuntarajoitteisille...

Kesämökkikierroksen jälkeen kävimme Karkkilassa nauttimassa lounaan paikallisessa kiinalaisessa, oli ihan siisti paikka ja hyvä palvelu. Suosittelen, mikäli ihan peruskiinalainen pikkukylässä kiinnostaa.

Sunnuntaina taas puuhailtiin aamupäivä kotihommia ja iltapäiväksi olimme tilanneet pöydän Juhlatalo Kokista Ikkalasta, jonka mainoksen huomasimme lauantaina ohiajaessamme.  Sekin oli ihan suositeltava paikka - varmasti menenmme isommalla porukalla uudelleen jossain vaiheessa.

Ravintola on sisustettu vanhoilla, idyllisillä kalusteilla ja mukavilla yksityiskohdilla

Tämäntyylinen keinuheppa löytyy omaltakin ikkunalta

Kuistin värilasit ovat minusta ihanat

Sunnuntai-ilta menikin sitten Disan ja Kleppan kanssa agilityssä.  Disasta taisi olla aika mukavaa päästä taas suorittamaan esteitä.  Se on kyllä sellainen herkkis, että omaan toimintaani pitää kiinnittää paljon huomiota.  Kleppastakin oli jännäää päästä porukkaan ja perinjuurin omituista oli se, ettei päässyt painimaan muiden kanssa.

Maanantaiaamuna anivarhain lähdettiin kohti Tallinnan lauttaa, melkein myöhästyttiin - kiitos Tarvontien siltatyömaiden, jotka olimme kokonaan unohtaneet.   Meidän piti syödä Tallinnassa, mutta kiitos reippaan buffetaamiaisen meillä ei olutkaan nälkä, joten nautimme sitten takaisintullessa laivassa buffetillallisen.

Tallinnan kaduilla on ihan kiva tallustella kiireettä

Hauskoja kellaripuoteja on useampia

Mikään ei muutu: mummot myyvät lapasia kesät, talvet

Jostain syystä pidän lasikaupoista

Ja mikä tuuri: ei oltu samaan aikaan paikalla kun Matti on!

 Loman tiistai ja keskiviikko meni ihan kotihommissa ja tutuissa lounaspaikoissa Lohjalla, taidettiin jopa kotonakin syödä jossain vaiheessa.

Helatorstaina sain lopultakin säkitettyä tallinpihan rumistuksena olleet säilöheinämuovit, niistä tulikin melkoinen määrä säkkejä.  Mikä ihme siinä on, ettei mitään voi tehdä tässä ja nyt, vaan pitää vaikeuttaa asioita? Tämäkin homma menisi vasemmalla kädellä, jos muovit laittaisi säkkiin silloin kun ne ottaa pois paalin ympäriltä.

Kunhan nuo saa pois, niin voi ehkä saada korjatun puomin ja auringonkukkapenkin

Tuollainen yksipäiväinen viikko on aika kiva, perjantaina pyörähdin ihan konttorilla ja lauantain ja sunnuntain saimme taas nauttia kylpytynnyristä ja hyvästä grilliruuasta.

Mikäpä se on ollessa, kun kevät on täällä!  Ehkäpä huomenna saan aikaiseksi valokuvata tuon ihanan, heleän vihreyden, mikä koivuissa on juuri nyt. 

Pehmolelu

Käytiin viime lauantaina testauttamassa SKL:n virallisella luonnetestikokeella Disan luonne.  Arvelin, ettei se paljon yli 100 pisteen pääse, koska se on sellainen herkkis. Islanninlammaskoirien luonnetestien siihenastinen keskiarvon on 123, joten pehmeän puolellehan nuo yleisesti ottaen menevät. Täältä löytyy kattava tilasto aiemmin testauista korista.

Kaveriksi minulle lähti Kleiman emäntä Lellu ja olikin tosi mukavaa, ettei tarvinnut yksin ajella.  Matkaa tosin oli vain Tuusulaan asti, mutta silti on kivaa, kun on samanhenkistä seuraa mukana ja paljonhan meillä olikin juttelemista.  Maailma parani taas ihan harpauksin.

Aikataulu oli hieman myöhässä, mutta oli ihan mukavaa, että ehdimme nähdä kaksi koiraa ennen Disan testiä. Minulle hankalinta itse testissä oli aluksi se, ettei koiraan saanut katsoa. Esim. kelkkatestissä se oli erittäin hankalaa vain tuijottaa kelkkaa, kun olisi halunnut nähdä koiran reaktiot.

Leikkiminen ja taisteleminen tuomarin lelun kanssa ei Disalta onnistunut, mikä ei ole yllätys minulle, koska en itsekään koskaan leiki vetoleluilla koiran kanssa - en vain osaa.

Kelkkaosoiossa Disa haukkui ja sen mielestä oli pääosin turvallisempaa olla takanani.  Se kuitenkin uskalsi tulla katsomaan kelkkaa pienen maanittelun jälkeen.

Hyökkäysosiossa Disa heilutti korviaan ja yritti olla ystävällinen.  Lopulta se kuitenkin taas päätti mennä minun taakseni, koska selvästikään hyökkääjä ei ollut ihan terve tyyppi.

Hyppäävä haalari sai Disan pomppaamaan aika reilusti, mutta ei siitä mitään traumaa jäänyt kuten ei kolisevasta tynnyristäkään. 

Pimeään huoneeseen Disa ensi kuulemma hieman läht, mutta päätti sitten tulla hakemaan testaajan mukaan, olihan hänellä taskulamppu.  Fiksu tyttö.

Kun Disa jätettiin yksin seinälle, se istui aika maltillisesti ja yritti kovasti näyttää ystävälliseltä, kun se omituinen hyökkääjä taas tuli.  Alla video seinästä:

Laukauksiin Disa reagoi ryntäämällä eteenpäin ja sen korvat kasvoivat entistä isommiksi.  Testaajat eivät halunneet ampua kolmatta laukausta, koska koira vaikutti niin huolestuneelta jo aiemmista.

Testin jälkeen, kun tuomarit vetäytyivät miettimään, Disa oli kovin hermostunut.  Aluksi ei namikaan maistunut ja häntä ja korvat olivat ihan kadoksissa. Jonkin ajan kuluttua se tietenkin siitä piristyi ja alkoi uskoa homman olleen ohi.

Tässä arviot, suluissa pisteet:

I. Toimintakyky: -1 Pieni  (-15)
II. Terävyys: +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (1)
III. Puolustushalu: +1 Pieni (1)
IV. Taisteluhalu: -1 Pieni (-10)
V: Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton (35)
VI. Temperamentti: +1 Erittäin vilkas (15)
VII: Kovuus: -2 Pehmeä (-16)
VIII: Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin (45)
Laukauspelottomuus: - Laukausaltis

Plussat: 97
Miinukset: 41
Lopputulos: 56

Tuomarit: Leena Turunen & Tarja Matsuoi

Näin on siis todistettu, että Disa on pehmokoira.  Kotona sellainen on ihan mukava. Varmaan testiin myöskin vaikutti se, että Disan pennuista on niin lyhyt aika ja hormonitoiminta on varmaan vielä aika sekaisin.

Kun vein Lellun kotiin sain taas tavata ihanan Kleiman - se on yhtä ihana kuin Kleppa <3 td="">