Arkea oman pennun kanssa

Kaksi viikkoa on jo kulunut siitä, kun Kossi lähti omaan kotiin.  Aika menee nopeasti.  Kleppan kanssa on lähinnä opeteltu arkisia taitoja, remmissä kulkemista, luoksetuloa ja ulos kakkimista.  Kaikki sujuu aika mukavasti.  Remmissä tosin ei olla mitään tapoja opetettu, riittää kun ei räyhää eikä pure remmiä.  Luoksetulo on melko vahva, mutta sitä pitääkin vahvistaa kovasti, nyt jo huomaa, kuinka herkästi Kleppa lähtee ihmettelemään tiellä kulkevaa sauvakävelijää tai autoa.  Kauas tietenkään se ei vielä mene, mutta se lienee ajan kysymys.

Kleppa ei juurikaan tee kotona pahojaan.  Se ei jyrsi huonekaluja tai kenkiä (paitsi tallikengistäni haetaan aina pohjalliset ja kuljetellaan niitä ympäri taloa).  Paras lelu on pesuhuoneen viemärin ritilä, se pitää aina hakea takaisin, jos joku sen laittaa omalle paikalleen.

Kauheasti ei tarvitsisi leluihin investoida: viemärin ritilä ja pesupallo ovat ihan parhaat!

Pitäisi viedä pikkuista hieman tutustumaan muihinkin paikkoihin kuin ihan tähän kotipihaan.  Eilen oli tarkoitus lähteä, mutta juuri silloin tulivatkin juuri Katariina, Wilma ja Finna, joten uuden opettelu jäi 5 minuuttia takaluukussa oleiluun.  Se kyllä meni hyvin, Kleppa ei vikissyt eikä mitään.

Yhteispotretti: Finna, Kleppa ja Disa

Disa, Finna ja Kleppa riehuivat ulkona ja sisällä sydämensä kyllyydestä.  Kaikki kolme ovat mukavia koiria eikä leikeissä tule riitaa, vaikka olisi luita ja keppejä mukana matkassa.  Kun vielä Wilmakin oli mukana ja leikki Kleppan kanssa repimisleikkejä olikin Kleppa sen verran väsynyt, että nukkui visiitin jälkeen kolmatta tuntia aivan reporankana.

Sunnuntaisin puolen päivän jälkeen on aina viikon kohokohta, kun Hemuli tulee käymään.  Iina käy Hestbakkissa ratsastamassa ja he tulevat aina Matin ja koirien kanssa ratsastuksen jälkeen meille leikkimään ja kahvittelemaan. Joka kerta on sää suosinut ja peltolenkillä on ollut hurjan kivaa riehua porukassa.

Purraan ja muristaan!

Hemulilla on jo molemmat korvat pystyssä

Lelukaupan ikkunasta?

Kleppa pyytää Igoria leikkiin

Arkipäivisinkin on ihan mukavaa, koska Disa-äiti kyllä mielellään leikki ja juoksee Kleppan kanssa.  Varmasti Disalla reaktionopeus ja lihakset kehittyvät, kun se juoksee äidin perässä paikasta toiseen.

Äitii, älä jätä!

Marilyn ei Kleppasta piittaa, se murisee kumeasti, jos pentu yrittää tehdä tuttavuutta. Ne kuitenkin kulkevat aamulla aina remmilenkin yhdessä tallille ja takaisinja siinä on hieman tapahtunut lähentymistä. Kerran olen nähnyt Marilynin heiluttavan Kleppalle häntää.

Yleensä Marilyn katselee Kleppaa ylhäältä sohvalta

Marilynin turvapaikat sohvalla ja sängyssä alkavat vain olla vaarassa, koska Kleppa pääsee jo ponnistamaan sohvalle.  Uskon kuitenkin, että kunhan pentu kasvaa, alkaa Marilynkin leikkiä sen kanssa.  Se jää nähtäväksi.

Kossista tuli keskisuomalainen

Niin heilahti taas kevyesti ovi, kun Kossi kiikutettiin autoon ja matka uuteen kotiin alkoi.  Marita ja Hanna tulivat lauantaina hakemaan Kossia ja lähtivät tänään, sunnuntaina.  Maritahan on serkkuni, joten on aika luontevaa, että he jäävät noin pitkästä matkasta yöksi.  Oli mukavaa viettää pari päivää yhdessä, puuhailla koirien kanssa ja rupatella kaikenlaista.

Maritaa taisi uusi perheenjäsen jännittää näistä uusista koiranomistajista eniten, koska hänellä ei ole koskaan ollut omaa koiraa.  Lapsia hän on kuitenkin kasvattanut 4 kpl mallikkaasti yhteiskuntakelpoisiksi, joten eiköhän tuossa mene yksi koirakin mukavasti.

Kossikin menee lumessa lujaa ja mielellään

Kossissa ja äidissään on paljon samaa

Hiukan haikeaa on, kun Kleppan viimeinen leikkikaveri meni

Pennut karkasivat Disan perässä haukkumaan hevoset

Kaksi kippurahäntää

Mun aarre!

Lapsuuden kotiportilta aukeaa avara maailma

Kossi siis muutti Jyväskylään, joten siitäkin tulee kaupunkilainen, kuten Krókurista eli kutsumanimeltään Hemulista. Vähän kurjaa, että matkaa on aika paljon, mutta jos ostaja olisi jotain muuta kuin sukulainen, niin tuskinpa tulisi lähdettyä puolin ja toisin yökylään.  Nyt varmaan tulee - oi, odotan, että pääsen rantasaunaan saareen, kunhan kesä tulee.

Nyt oli Kleiman vuoro muuttaa

Eilen aamulla katselin tehotyttöjä, Kleimaa ja Kleppaa, ihan pikkuisen haikeana, kun ne tekivät kaiken yhdessä kuin stereot.  Pennut ovat kovin samanoloiset ja ne ovat alusta asti painineet ja touhunneet kaikkea yhdessä.  Kun niitä katselee, ei voi olla yhtään pahantuulinen. 

Nostin molemmat aamulla syliin ja kerroin, että illalla Kleima lähtee valloittamaan Islanninhevostalli Ofeigurin ja erityisesti sen tallinemännän, Lellun. Kumpikaan ei tajunnut jutusta mitään. Lattialle päästettyinä kirmattiin taas jonnekin yhdessä murisemaan ja touhuamaan.

Kleima saa tänään olla kuvakavalkadin pääosan esittäjä:

Ihanaa on, ettei Kleima lähtenyt kauas, Vihtiin vain, noin puolen tunnin ajomatkan päähän.  Varmasti tämä yhdistää taas meitäkin Lellun kanssa ja tulee ajeltua silloin tällöin leikittämään koiria - niitä mukavia hetkiä odotellessa!

Aaamulla lueskelin facebookia ja sieltä on ihan pakko kopioida Lellun illalla kirjoittama viesti: "Pikku peikkotyttö Kleima saapui uuteen kotiinsa rohkeasti kohdaten omituisen lauman karvakamuja, tuli kuin kotiinsa, valtasi kummitäti Riikan tuoman koiranpedin, kantoi matkaeväs savuluunsa sinne. Olkkarissa ihmetteli hetken että miksiköhän täälläkin on koirakielellä mutiseva Marilyn niinkuin vanhassa kodissa. Huolenaiheina ei ole kuin kaulassa kutiseva uusi kaulapanta... Hmm tuossa pennussa on jotain niin kovin tuttua ♥"

Krókuria vietiin!

Kyllä on 8 viikkoa kulunut nopeasti!  Tänään lähti ensimmäinen pentu, Krókur, uuteen kotiinsa Iinan, Matin ja "isoveli" Igorin luokse.  Onneksi ei lähtenyt kauaksi, vain Helsinkiin, Munkkiniemeen.  Krókur sai uuden kodin lisäksi uuden nimenkin, he aikovat kutsua poikaa Hemmoksi tai Hemuliksi.  Kyllähän se sellainen suloinen hemuli onkin!

Kävin aamupäivällä pihalla ottamassa pennuista kuvia ja kyllä niille taas lumileikit pikkupakkasesta huolimatta maistuivat.  Disa suorastaan riehaantui ja pyöritteli nimenomaan Krókuria hurjasti lumessa. Tässä nyt kuvia vain Krókurista lähdön "kunniaksi". 

Ilopilleri Krókur ihan lentää!

En ole huomannut Disan mitenkään kaipaavan puuttuvaa pentuaan, joten varmaan tämä 8-viikon ikä on aivan sopiva pennun lähteä uuteen kotiin oppimaan uutta elämää.

-----

Lauantaina Anne kävi tekemässä pennuille pentutestin.  Se oli todella mielenkiintoista seurattavaa ja vahvisti aika tavalla niitä käsityksiä, mitä minulla oli pennuista.  Sitä hiukan ihmettelimme, että missä välissä joku terrieri oli käynyt törkkäämässä Pikku-Kleppan Disan kannettavaksi.  Se oli nimittäin varsin ärhäkkä ja itsetietoinen peli, kovin erilainen kuin paimenkoirat yleensä.

Muutenkin pennut olivat ihanan rohkeita ja reippaita.  Olen hurjan tyytyväinen siihen, ettei pennuista yksikään ollut arka tai pelokas. Paimeniksi ne olivat yllättävänkin omatoimisia, mutta uskoisin, että jokainen osataan tulevissa kodeissaan kasvatta yhteiskuntakelpoisiksi yksilöiksi.

Kuvasin jokaisesta aika tavalla videota, ne löytyvät youtube-sivuiltani (mikäli osasin laittaa oikean linkin).