Pennuille on kodit

Nyt kaikki pentukuumeiset (paitsi 3 valittua) voivat huokaista helpotuksesta tältä osin ja ilman pelkoa lukea ja katsella pentukuvia kaikessa rauhassa: näillä Disan pennuilla on kaikilla jo tiedossa ihanat kodit, kunhan pennut tulevat sopivaan ikään.

Tyttö ykkönen - Tassumäen Kleppa on minun 
(Kleppa=peikkotyttö ja nimi annettiin Kleon muistoksi)

Tyttö kakkonen = Tassumäen Kleima (myös peikkotyttö) on
Lellun oma ja se pääsee Vihtiin issikkatallille hommiin

Poika nelonen, Tassumäen Krókur, ottaa Matin (ja varmaan vähän Iinankin) koukkuunsa.
Krókur saa kaverikseen valkoisen göötin, Igorin - pojilla tulee varmasti painimista riittämään.

Poika viisi, Tassumäen Kossi, menee Maritalle Jyväskylään,
jossa se saa ja antaa suukkoja uudelle perheelleen

Viikonloppuna kaikki uudet omistajat kävivät tutustumassa pentuhin ja jokaisella oli hymy herkässä näitä lääppiessä.  Olen todella iloinen näistä tulevista kodeista, jokaisella on varmasti tarjota pennuille mukava koti, jossa puuhaa, aktiviteetteja, mutta myös järkeä kouluttamiseen löytyy.


Marita (kovasti koirakuumeinen serkkutyttöni Jyväskylästä)  tuli jo perjantaina ja lähti kotiin vasta maanantaina kovasti sitä surren, että seuraavan kerran hän näkee Kossin vasta, kun tulee hakemaan sen uuteen kotiin.  Meillä oli kyllä mukava viikonloppu, kylpytynnyri kuumeni (lopulta) ja Kasvihuoneilmiökin ehdittiin käydä kokemassa. Toivottavasti Kossi saa aikaan sen, että tapaamme useammin.

Me halutaan jo pois laatikosta!

Pennut ovat alkaneet leikkiä ja touhuta ja ne purevat toisiaan jo varsin mallikkaasti ja yrittävät painia jytkyttää.  Yllättävää oli, että huomasin tänään, että pikkupojat osaa myös nylkyttää toisia pentuja - aika ukkoja ovat! Uni kyllä saavuttaa pennut varsin helposti ja sitten taas nukutaan ketarat oikoisena pitkät tovit, kunnes taas syödään ja pissitään ja kakitaan ja painitaan ja nukutaan.  Päivä koiranpentuna voisi olla aika kova juttu, jos haluaisi lepoa, rauhaa ja täysihoitoa "all inclusive" -malliin.

Pentujen paino ylitti 2kg viikonlopun aikana ja vaaka näytti painoksi ----, enkä saanut niitä muutenkaan punnittua joka päivä, mutta nyt on uusi vaaka, jolla päästään 5 kg asti. Painot olivat äsken: Kleppa 2010g, Kleima 2030g, Króki 2250g ja Kossi 2190g, joten komeasti vielä riittää maitoa.

Otin jonkin verran videoita pennuista viikonlopun aikana. Ne löytyvät täältä, täältä, täältä, täältä ja vielä täältä. Osa videoista vielä latautuu tätä kirjoitettaessa - katsele myöhemmin, jos kiinnostaa...  (Aivan kauhean pitkiä latausaikoja ehdottelee - 340 min ja sillain - enkä ole oikein perehtynyt tuohon editointiin, joten näillä mennään.)

Pennut 2 viikkoa

Pennut ovat jo kaksiviikkoisia.  Paino nousee edelleen tasaisesti, nyt suurin poika (nelonen) painaa 1360g ja pienin tyttö (tällä kertaa ykkönen) painaa 1240g. Kaikilla pennuilla on siis paino noussut kahdessa viikossa melkein kilon.

Silmät ovat auki, mutta ilmeisesti katseen kohdistus ei vielä toimi.  Kävelyäkin harjoitellaan, pontevasti nostetaan maha ylös patjalta ja yritetään ottaa kaksi tai kolme askelta ja sitten kaadutaan suorilta jaloilta. 

Kaisa kävi tänään pentuja katsomassa ja auttoi minua ottamaan niistä "passikuvia".

Tyttö 1 sivulta ja suukko auki

Tyttö 1 edestä ja suukku kiinni

Tyttö 2 - suu auki (huomaa alahuulen musta rajaus)

Tyttö 2 edestä

Poika 4 silmät kiinni

Poika 4 - silmät auki

Poika 5 suu ammollaan

Poika 5 näyttää kieltä

Pojat ovat sukupuolileimaltaan selvästi poikia.  Niiden päät ovat paksummat ja isommat kuin tytöillä, jopa hännät ovat jämäkämmät kuin tytöillä. Yhdessä Kaisan kanssa todettiin, että kaikki pennut ovat todella ällöttävän rumia.  Niiden kuvaaminen ei muuten enää ole niin kauhean helppoa.  Näyttäisi, että jokaisella on oma tahto. Poika nelosella ehkä kovempi kuin muilla, mutta ei ne muutkaan ihan lapasia ole.

---

Felagi oli ystävälleni Kaisalle hurjan rakas hevonen, olen iloinen, että ymmärsin jakaa sen erinomaisuutta Kaisan kanssa.  Hän kirjoitti omaan blogiinsa ihanan muistokirjoituksen Felagista.  Kiitos Kaisa tuosta tekstistä, se nostaa yhteiset hetkemme Felagin kanssa lämpimästi mieleeni. Täältä löydät Kaisan jutun.

Felagi frá Lukkola 19.5.92 - 17.1.13

Eilen aamupäivällä kesken pitämäni koulutuksen Joensuussa sain surullisen puhelun ukkokullalta: Felagi oli ilmeisesti edellisenä yönä nukkunut pois.  Se löytyi kuolleena tarhasta pienen lumipeitteen alta.  Sen sieraimista oli tullut hieman verta, ehkäpä sydän oli pettänyt.  Toivon, että sen loppu oli nopea ja helppo.

Se oli 7-vuotias, kun ostin sen Keltaisesta Pörssistä yhdessä Romeon kanssa vuonna 1999.  Se oli hieno hevonen, ei liikkeiltään, mutta luonne sillä oli puhdasta kultaa. Sen ystävälliset silmät ja lämmin hörinä ovat kantaneet minut monen murheen päivän yli. Sen luotettavassa kyydissä olen saanut unohtaa murheet ja hymyillä ilonaiheet. Nyt on hevostarhassa iso musta aukko.  Sydämessäni säilyy silti aina paikka Felagille.

Siitä olen iloinen, että Felagilla oli hyvä elämä.  Se sai elää luonamme isossa tarhassa vapaana kavereiden kanssa leikkien ja ruokaa ja vettä ja välillä namiporkkanoita oli tarpeeksi.Oikeaa hevosen elämää ei ole kaikille tarjolla.

Eilen illalla, kun ajelin kotiin yläpuolellani oli tähtikirkas, sinisenmusta taivas ja puolikuu.  Muutaman kerran silmiini purskahtivat väkisin kyyneleet, koska "sinisenmusta" on mielessäni se väri, jonka Felagi aina sydäntalvella sai.

Kun pääsin kotiin, kävin sytyttämässä kynttilän Felagin haudalle.  Se sai viimeisen leposijansa kaveriponinsa, Romeon, lähelle.  Kesällä istutan molemmille tulipunaiset ruusupensaat.

Poroja nokassa?

Pentulaatikossa ei mitään dramaattista tapahdu.  Pennut pääasiassa nukkuvat isojen massujensa vieressä. Ne näkevät kovasti unia, välillä pikkujalat viipottavat kovaa vikinän tahtiin.  Melko suloisia ovat kyllä.

Disa on jostain syystä alkanut kanniskella täysinäistä ruokakuppiaan.  Se on tähän asti ollut pyykkituvan lattialla ja Disa on syönyt nälän tullen ja kuppi on pidetty täytenä.  Viime aikoina on ollut ongelmia, kun kuppia ei löydy.  Disa on muutaman kerran kantanut kuppinsa eteiseen.  Eihän siinä muuten mitään ihmeellistä ole, mutta kuppi on ollut täysi ja se on kannettu sisältöineen.  Miksiköhän?

Eilen aamulla katselin pentujen pikkukirsuja ihmeissäni.  Mitä roskia Disa on tuonut pentulaatikkoon, kun kaikkien nenussa on jotain pikku roskia?  Ei, eipä ollutkaan - nenuihin on alkanut muodostua mustaa pigmenttiä.  Voi nöpönenuja!

Tässä tyttö1.  Kuvasta voi huomata myös, ette se oelkaan mustavalkoinen, vaan tummanruskea.

Nyt olen pari päivää Joensuussa, jännä nähdä, ovatko pennut minusta kasvaneet hurjasti, kun tulen takaisin.  Ukkokulta on komennettu punnitsemaan pennut päivittäin.  Eilen tytöt painoivat 995g ja pojat 1080g ja 1090g.  Tasalaatuista sämpylää on leivottu.

Tuplasti enemmän

Mitäpäs sitä muutakaan tässä taas kuin pentupäivitystä.  Pennut täyttivät tänään viikon ja jo kuuden päivän ikäisinä ne olivat reilusti tuplanneet syntymäpainonsa.  Disa on edelleen hyvä äiti, mutta tulee kyllä välillä pitkiksi ajoiksi olohuoneeseen katselemaan telkkaria.

Disa on ainoa koiristani, joka on kiinnostunut televisiosta.  Koira- ja eläinohjelmat sitä kiinnostavat ei niinkään draamat tai poliisisarjat.  Kaikista ohjelmista se pongaa kyllä nopsasti koirat ja syöksyy nuuskimaan kuvaruutua ja saattaapa hiukan haukahtaakin.

Wilma (ukkokullan tyttärentytär) kävi tänään toisen kerran katsomassa pentuja ja teki merkittävän havainnon: korvat olivat muuttuneet vaaleanpunaisista valkoisiksi. Itse en ollut moista huomannut.  Nuo valkokorvaiset ovat siis tähän asti olleet vaaleanpunakorvaisia, mutta nyt korvalehtiin on kasvanut soma pieni valkoinen nukka.

Tässä painotaulukko:

pvm	aika	1 .tyttö	2. tyttö	4. poika	5. poika
5.1.2013	4:05	330	330	348	348
5.1.2013	19:00	368	366	396	366
6.1.2013	10:00	380	394	420	404
6.1.2013	19:00	402	410	450	422
7.1.2013	9:00	438	440	480	450
7.1.2013	19:00	482	480	518	494
8.1.2013	7:30	488	492	538	508
8.1.2013	18:30	528	522	572	534
9.1.2013	7:30	582	578	608	586
9.1.2013	20:00	602	608	656	620
10.1.2013	8:00	646	632	692	678
10.1.2013	20:00	670	642	716	706
11.1.2013	7:30	720	686	748	750
11.1.2013	19:00	740	730	796	780
12.1.2013	9:30	794	758	830	830

Sekä sama käppyränä:

On aika mielenkiintoista havaita, miten  nuo pojat ovat lähes grammalleen samanpainoisia koko ajan. Ne myös näyttävät jo pojilta, niillä on paljon isommat päät ja tassut kuin neitokaisilla.

Nyt, kun pennut ovat jo viikon ikäisiä, olen päättänyt alkaa punnita vain aamuisin. Olen ensi viikolla muutaman päivän työmatkalla Joensuussa ja ukkokullalla on hieman paineita tuon punnitsemisen kanssa. Hän kun ei taida pentuja erottaa toisistaan. Pitänee tehdä jonkinlainen tunnistuskuvaus, jotta homma häneltä onnistuu.

Tässä vielä eilisaamun sämpylätarjotin:

Jo helpottaa!

Jo helpottaa Disa-äidilläkin. Ulkona uskaltaa käydä jo kävellen, ei tarvitse rynnätä tarpeilleen kovinta mahdollista vauhtia.  Sitä ehtii jo hiukan haukkua tinttejä ja hevosia ja nuuskutella pihan tuoksuja.  Voi myöskin tulla katselemaan telkkaria ja loikoilla sohvalla sillä aikaa, kun pulleavatsaiset pennut vetävät unta palloon.

Kaikki yhdessä koossa.

Pentujen punnitseminen vaa'allani on ollut tähän asti myöskin jonkin verran haastavaa, koska Disa ei ole oikein kestänyt sitä, että penneli vikisee, kun se laitetaan vaa'alle.  Pentu heiluttaa vaakaa, Disa heiluttaa vaakaa ja tuloksen arpominen on ollut välillä hidasta ja vaatinut tulkintataitoja.

Homma helpottaa se, että Disa tietää jo, ettei pentu vahingoitu punnituksesta eikä se tule edes katsomaan enää, mitä pentu vikisee, mikäli homma ei kestä loputtoman kauan.  Kun ymmärsin laittaa astian pohjalle pannulapun pehmikkeeksi, pentu aika pian simahtaa vaakaan ja siitä saa tarkat lukemat.

Tieteellinen punnitushetki, tutkimuksen kohde (tyttö 1) nukkuu.

Kaikkien pentujen paino oli hetki sitten tekemässäni punnituksessa ylittänyt jo 500g rajan. T1 528g, T2 522g, P4 572g ja P5 534g.  Tytöt kasvavat ihan tasatahtiin, vain muutaman gramman erolla, poika nro 4 on ihan selkeästi edelleen nopeiten kasvava.   P4 on lähtöpainostaan 348g saanut lisää painoa 224 g, muut 190 g molemmin puolin.

Perheidylliä, kaikki ripirinnan sovussa yhteisessä ruokapöydässä.

Disalla on pyykkituvassa lattialämmityksen vuoksi hiukan kuuma. Nyt on lämpöä laskettu, mutta äitimuori nukkuu aika usein päätyoven vieressä, josta helposti kuulee, mikäli lapsilla on vaatimuksia, mutta eteisessä on hieman viileämpää.

Kasvua

Voi ihmettä, millaisella vauhdilla pennut nostavat painoaan.  Olen nyt punninnut ne aamuin illoin ja koska suuri rakkauteni on kaikenlaisten asioiden Excel-taulukointi, niin tässä tulee painotaulukko:

pvm	aika	1 .tyttö	2. tyttö	4. poika	5. poika
5.1.2013	4:05	330	330	348	348
5.1.2013	19:00	368	366	396	366
6.1.2013	10:00	380	394	420	404
6.1.2013	19:00	402	410	450	422
7.1.2013	9:00	438	440	480	450
7.1.2013	19:00	482	480	518	494

Sekä painokäyrät:



Ja kokoinaispainon nousutaulukko:

5.1.2013	4:05	330	330	348	348	Lähtötilanne
pvm	aika	1 .tyttö	2. tyttö	4. poika	5. poika
5.1.2013	19:00	38	36	48	18
6.1.2013	10:00	50	64	72	56
6.1.2013	19:00	72	80	102	74
7.1.2013	9:00	108	110	132	102
7.1.2013	19:00	152	150	170	146

Neljäntenä syntynyt poika painaa jo yli puoli kiloa!  Kyllä se sitten syökin - ja vikisee pienimmästäkin nälästä. Äiti-Disa passaa kuten äidin tuleekin.

Pennuilla on selvästi oma ääni, joka tarkoittaa: "Äitii, tuu pyyhkiin!"  Salamannopeasti Disa pesee pikkuisen pyllyn isolla kielellään, kun se vikinä kuuluu.

Toisenlainen ääni on se, jolla halutaan ohjausta nisälle, huomattavasti vaativampi.  Vaistojensa varassa loistavasti toimiva äiti työntää kuonollaan pikkuisen vatsakarvojen sekaan ja jo alkaa kuulua tyytyväinen lupsutus, kun tassut painavat samalla tahtia maidon tulolle.

Tässä vielä kaikista pienet passikuvat, jotka otin eilen.  Vähän ovat hosumalla otetut, koska närkästynyt äiti tuuppi vuoroin kättä ja vuoroin kameraa.

Tyttö yksi.

Tyttö kaksi.

Poika neljä.

Poika viisi.

Nimiä en ole vielä oikein osannut suunnitella.  Niitä kun ei osaa antaa ilman Maijan apua.  Apua!

Syntymän ihme

Torstain ja perjantain välisenä yönä puoli kahden maissa alkoi työhuoneestani kuulua kolinaa ja pauketta.  Menin ihmettelemään, mitä siellä puuhataan ja se oli Disa, joka yritti tehdä läähättäen pesää vaatekaappini alahyllylle.

Kutsuin sen pois ja menimme pentulaatikolle pyykkitupaan ja Disa kävikin laatikkoon läähättämään.  Minä otin jakkaran viereen ja kävin odottelemaan.  Sitten muistelin lukeneeni jostain, että avautumisvaihe voi kestää melko kauan.  Kävin tarkistamassa ja sehän oli 12-36 tuntia.  Tuskinpa istuisin sinä ihan niin kauan!  Hain vintistä patjan ja kävin pesuhuoneen lattialle nukkumaan.  Yö sujui katkonaisesti Disan läähätyksen tahdissa.  Aina välillä se kävi nuolemassa käsivarttani, etten varmasti nukkuisi kovin syvään.

Läähätän ja läkähdyn...

Aamulla siirryimme yhdessä työhuoneeseeni, minä aloitin työnteon ja Disa asettui lepäämään täkille vaatekaappini eteen.  Välillä se nukkui ja välillä läähätti.  Näin meni koko päivä ja ilta.  Illalla sitten siirsin oman nukkumapaikkani työhuoneen sohvalle ja Disa lepäili joko peitolla tai lattialla.

Perjantain ja lauantain välisenä yönä neljän aikaan muuttui läähätys ähinäksi ja laitoin valot ja menin katsomaan, mitä tapahtui. Siellähän se oli, kolmen nopean ponnistuksen tulos: pieni musta tyttö, jolla oli leveä valkoinen puuhka kaulassa.  Kun kalvot oli puhkottu ja napanuorat katkottu ja Disa oli hiukan jo imettänytkin, punnitsin typykän ja se painoi 330 g.

4:05 syntyi ensimmäinen tyttö, mustavalkoinen

Tomerasti se alkoi heti imeä

Peitot vaikuttivat hankalilta pikkupennun kanssa, kun Disa petaili reippaasti toista pentua varten, joten siirryimme pyykkitupaan ja Disa sekä pentu varsinaiseen synnytyslaatikoon.  Toinen pentu antoikin hieman odotella itseään, 5:53 Disa nousi kyykkysilleen ja ryöpsäytti toisen pennun maailmaan.  Se näytti minusta ensin ihan samanlaiselta kuin ensimmäinenkin, leveät kaulukset.  Toinen korva oli vaaleanpunainen ja aluksi luulin, että tämäkin pentu oli musta. Painoa sillä oli sama 330 g kuin ensimmäiselläkin.  Kuivuttuaan se osoittautui kuitenkin ruskeaksi.

Toinen tyttö, myös 330 g

Nyt voivat siskokset tankata rauhassa kaksisteen

Kolmas pentu ilmesty kuin varkain takajalkojen väliin, Disa ei ponnistanut ollenkaan, yhtäkkiä vain huomasin mustan mytyn jalkojen välissä.  Klo oli silloin 6:55 ja pentu osoittautui ruskeaksi, kuolleeksi poikapennuksi.  Pentu painoi 328 g. Haikein mielin käärin sen pyyheliinaan, kun elvytys ei auttanut.

Kymmenen minuutin kuluttua kuitenkin ilmestyi ilonaihe, 4. pentu, joka oli reipas poika.  Oli vissiin tapellut kohdussa, kun toinen silmä oli mustana.  Painoa 348 g.

Pieni lappusilmäinen "Kapteeni Koukkuhan " se siinä.

 Viides pentu syntyi 7:42, sekin oli ruskea poika - tällä oli molemmat silmät mustana ja painoa ihan saman verran kuin velimiehelläkin.

Voi miten hieno pikkuinen tämäkin on.

Tässä vaiheessa Disa rauhottui, käänsi selkänsä minulle, keräsi pennut pieneen nyyttiin keskelle mahaansa ja alkoi kuorsata vienosti.  Pentujen kitinä vaihtui säännölliseen lupsutukseen ja päätin itsekin lähteä lepäämään kahden huonosti nukutun yön jälkeen.

.

Mitäpä jos levättäisi? Kaksi raskasta yötä äidillä on takana.

Pieni perheidylli.

Hienoa, että kaikki meni loppujen lopuksi hyvin, vaikka tietenkin pieni enkelipoika surettaa.  4 reipasta pentua on kuitenkin ihan hieno juttu ja varsin sopiva pentueen koko.  Tästä ei voi olla kuin kiitollinen.  Syntymän ihme on upeaa kokea ja on mieliinpainuvaa nähdä, että koiralla on vaistot tallella ja se osaa luonnostaan olla äiti ja huolehtia synnytyksestä ilman ihmisten touhuilujakin.

Tästä se lähtee, pikkuisten elämä!